Lausunto korkeakoulujen koulutusrakenteiden kehittämistyöryhmän muistiosta ”Monipuoliset ja sujuvat opintopolut” (OKM:n työryhmämuistioita ja selvityksiä 2013:2)

Tiivistelmä kannanotoista

Aalto-yliopisto ja Aalto-yliopiston ylioppilaskunta kannattavat tietyin varauksin ja täsmennyksin  ehdotuksia 2 – 4.  Sen sijaan ehdotuksen 1 mukaisia korkeakouludiplomeja emme pidä tarpeellisina, vaan yhdymme raportissa esitettyyn Riitta Pyykön allekirjoittamaan lausumaan. Emme myöskään kannata ehdotuksessa 5 esitetyn erillisen AHOT-keskuksen perustamista, vaan pidämme aiemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista yliopistolle kuuluvana tehtävänä ja velvollisuutena.

Tavoitetila

Työryhmä on määritellyt korkeakoulutuksen uudistamisen tavoitetilan tarkoituksenmukaisesti; koulutukseen pääsyn nopeutuminen ja opiskelun sujuvoituminen on Suomen tulevaisuuden ja menestyksen kannalta olennaisen tärkeää.

Korkeakoulutuksen tasa-arvoista saavutettavuutta on syytä edelleen kehittää, opintopolkuja ja siirtymävaiheita joustavoittaa, koulutustarjonnan keskitettyä sähköistä tiedottamista ja sähköistä hakujärjestelmää kehittää sekä parantaa opintojen työelämärelevanssia ja vahvistaa korkeakoulutuksen roolia rakennemuutokseen sopeutumisessa.

Toimenpide-ehdotukset

1     Monipuolistetaan ja jäsennetään korkeakoulujen tarjontaa korkeakouludiplomeilla

Muistiossa suomalaista korkeakoulujärjestelmää kuvataan kattavaksi, mutta alueellisesti sirpaleiseksi. Rakenteellisen kehittämisen tavoitteeksi ilmoitetaan vahvemmin omaan osaamiseensa profiloituvat korkeakoulut. Uusien lyhyttutkintojen tuominen suomalaiseen korkeakoulujärjestelmään tekisi siitä sirpaloituneen myös sisällöllisesti. Yliopistotutkintoja lyhyemmät, tiiviissä yhteistyössä työelämän kanssa järjestetyt ammattitutkinnot ovat jo nyt ammattikorkeakoulututkintojen tavoitteena. Näiden tutkintojen taustalla olevien vanhojen opistotasoisten tutkintojen poistaminen selkeytti koulutusjärjestelmäämme 1990-luvulla eikä tästä hyödystä ole syytä luopua nyt.

Kansainvälisessä vertailussa lyhyttutkinnot sopivat pohjoismaiseen koulutusjärjestelmään huonosti. Niitä suorittaa verrattain pieni osa korkeakoulutetuista Norjassa, Tanskassa ja Ruotsissa.

Nykyistä lyhyemmän tutkinnon käyttöönottamista perustellaan työvoimapoliittisin syin. Muistiossa on huomioitu ainoastaan yritysten tarve saada itselleen työtekijöitä nopeasti muuttuvan työvoimatarpeen vaihteluissa. Myös opinnot suorittavaan ihmiseen on kiinnitettävä huomio. Jos hän lähtee suorittamaan uutta tutkintoa, sen tulee tarjota hänelle riittävä osaaminen toimia korkeaa ammattitaitoa vaativassa työssä sekä riittävät mahdollisuudet todella saada tällainen työpaikka. Ehdotus käyttää lyhyitä tutkintoja arkkitehtikoulutuksessa sopii tähän yhteyteen erityisen huonosti.

 

Aalto-yliopisto ja Aalto-yliopiston ylioppilaskunta ovat samaa mieltä työryhmämuistion loppuun kirjatun lausuman kanssa:

”Lyhytkestoiset, tutkinnon kaltaiset, nykyisiä korkeakoulututkintoja suppeammat kokonaisuudet eivät sovi nykyiseen Suomen kansainvälisesti vertailukelpoiseen tutkintorakenteeseen. Suomessa on toteutettu eurooppalaisen korkeakoulualueen mukainen tutkintorakenteen uudistus ja siirrytty kaksiportaiseen tutkintoon. Tutkintorakenneuudistusta tehtäessä todettiin, että edes yliopistojen kandidaattitutkinto ei pätevöitä suoraan työelämään vaan yliopistojen työelämään johtavana tutkintona on edelleen maisteritutkinto.

Vailla aiempaa korkeakoulutusta olevien osalta tulisi keskittyä nykyisten korkeakoulututkintojen osaamisperustaisuuden vahvistamiseen sekä aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen mekanismeihin. Tärkeää on kannustaa opiskelijoita suorittamaan kokonaisia tutkintoja eikä tutkinnon kaltaisia kokonaisuuksia. Parhaillaan on käynnissä tai tulossa useita toimenpiteitä, jotka edistävät opintojen sujuvampaa suorittamista ja tutkintojen valmistumista. Kandidaattitutkintoja kehitetään parhaillaan monessa yliopistossa myös sisällöltään uudenlaisiksi kokonaisuuksiksi.

Korkeakoulutettujen mahdollisuudet osaamisen suuntaamiseen uuden alan opinnoilla on turvattava. Osaamisen täydentäminen tapahtuu puolestaan parhaiten kehittämällä sekä avoimen yliopiston että täydennyskoulutuksen osaamiskokonaisuuksia tarpeita vastaaviksi. Yliopistot ovat jo kehittäneet täydennyskoulutusta ja luoneet erityispätevyyksiä, mutta enemmän voidaan tehdä. Täydennyskoulutuksessa voitaisiin tarjota entistä enemmän ja selkeämpiä osaamiskokonaisuuksia sekä osaamisen päivittämiseksi ja täydentämiseksi tai kokonaan uuden alan oppimiseksi.”

2     Tutkintorakenteen joustavuutta lisätään

Aalto-yliopisto on uudistanut kandidaattiohjelmiensa rakenteen siten, että tästä vuodesta (2013) alkaen kandidaattiohjelmia on vain yksi jokaista korkeakoulua kohden (lisäksi Kauppakorkeakoulun englanninkielinen, vain BSc-tutkintoon johtava koulutusohjelma Mikkelissä). Hakukohteita on supistettu voimakkaasti, niitä on tekniikan alalla kaikkiaan 12, kauppatieteissä kaksi, taiteiden ala ei ole vielä tehnyt päätöstään.

Maisteriohjelmia on sen sijaan useampia jokaisessa korkeakoulussa. Täten opiskelijoiden maisterivaiheen erikoistumiseen oman korkeakoulun sisällä ovat avoimia, joskin suosituimmista voidaan joutua – kuten nykyisinkin – järjestämään valintaa, joka perustuu kandidaattivaiheen opintomenestykseen.

Opiskelijoita kannustetaan ja tuetaan lisäksi siirtymisissä korkeakoulurajojen yli maisterivaiheessa.

3     Avointa korkeakouluopetusta monipuolistetaan

Avoimen yliopiston opintoja valintaväylänä käytettäessä avoimessa suoritettavat opinnot on rajattava tavoiteltavan tutkinnon kannalta keskeisiin perusopintoihin. Se, miten avoin yliopisto-opetus kussakin yliopistossa järjestetään, on yliopistojen autonomian piiriin kuuluva asia.

Avointa yliopisto-opetusta ja sen tavoitteita uudistettaessa on pidettävä huoli väylän ja pääsykokeen kautta tulevien opiskelijoiden yhdenvertaisesta kohtelusta.

4     Korkeakoulujen esteettömyyttä parannetaan

Aalto-yliopisto on olemassaolonsa alusta asti halunnut panostaa opiskelijapalveluissaan myös esteettömyysaspekteihin – tosin haluamme mieluummin käyttää termiä saavutettavuus, sillä sen kohentaminen parantaa kaikkien opiskelijoiden opiskeluedellytyksiä. Valinnoissa otamme huomioon kaikkien hakijoiden tasavertaisen osallistumismahdollisuuden. Aalto-yliopisto on aktiivinen toimija myös esteettömyystyötä tekevässä ESOK-verkostossa, jossa korkeakoulut jatkavat korkeakoulujen saavutettavuutta koskevan tiedon levittämistä, kehittävät korkeakoulutuksessa erilaisille oppijoille soveltuvia menettelytapoja ja pedagogiikkaa.

Positiivinen erityiskohtelu: Ehdotamme, että siirrytään käsitteisiin ensimmäisen ja toisen polven suomalaiset, sillä tämä ei ole leimaava tapa puhua suomalaisista. ”Kotouttamisen” epäonnistumista (jota positiivinen erityiskohtelu tässä tarkoittaa) ei tulisi siirtää korkeakoulujen hoidettavaksi, vaan siirtolaisuuteen liittyvät toimet on toteutettava välittömästi maahanmuuton jälkeen.

Olemme mielellämme mukana yhteistyössä kehittämään valtakunnallisia kriteereitä ja menettelyitä korkeakoulukelpoisuuden osoittamiseksi ilman muodollista kelpoisuutta oleville.

5     Osaamisen tunnistamista ja tunnustamista tehostetaan

Kaikista suoritetuista opinnoista ei ole syytä koota tutkintoa. Kokonaista tutkintoa lyhyempien opintokokonaisuuksien hyödyntämisessä tutkinnoksi olisi suotavampaa antaa yliopistojen käyttää olemassa olevia aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen (AHOT) menetelmiään ja panostaa niiden kehittämiseen.

Erityistä AHOT-keskusta ei tarvita, vaan jo alkanutta kehitystyötä täytyy tukea muilla keinolla yliopistoissa ja korkeakouluissa.  Toimenpide-ehdotuksen kohdat 2 ja 3 ovat kannatettavia.

Tuula Teeri

Rehtori

Aalto-yliopisto

Piia Kuosmanen

Hallituksen puheenjohtaja

Aalto-yliopiston ylioppilaskunta