Omaisuuskiista pähkinänkuoressa

Aalto-yliopiston muodostaminen sai alkunsa jo vuonna 2005 kun Taideteollisen korkeakoulun rehtori Yrjö Sotamaa ehdotti kolmen vahvasti omaleimaisen profiilin omaavan yliopiston yhdistämistä. Helsingin kauppakorkeakoulu, Taideteollinen korkeakoulu ja Teknillinen korkeakoulu haluttiin yhdistää innovaatioyliopistoksi, joka kouluttaisi pienen mutta pippurisen Suomen nuoret kansainväliselle huipulle.

Yliopistojen yhdistyminen tarkoitti myös ylioppilaskuntien yhdistymistä. Silloisten yliopistojen ylioppilaskunnat, KY, TKY ja TOKYO alkoivatkin valmistella yhteistä ylioppilaskuntaa. Yhteisestä ylioppilaskunnasta haluttiin luoda uuden muodostuvan yliopiston rinnalle vahva ja vaikuttava edunvalvoja sekä näkyvä ja yhteisöllinen toimija. TKY ja KY ottivat kantaa yhdistymisen puolesta 2006 ja 2007. Vuoden 2007 puolella pidettiin myös seminaari aiheen tiimoilta.

Yhdistyvään ylioppilaskunnan talouden oli tarkoitus perustua kolmen yhdistyvän ylioppilaskunnan varallisuuteen yliopistonlain toimeenpanolain 8§ mukaisesti. Vuonna 2007 KY alkoi kuitenkin valmistella salassa omaisuutensa siirtoa yhteisen ylioppilaskunnan ulottumattomiin. Omaisuuden siirron taustalla oli turvata kylteriyhteisön säilyminen. Myös muut AYY:n edeltäjät tahtoivat kylteriperinteen säilyvän, eikä millään osapuolella Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan valmistelussa ole ollut tavoitteena ajaa edeltäjien perintöä alas.

Saatuaan tietää asiasta sekä TKY että TOKYO vastustivat varallisuuden lahjoittamista. TKY ilmoittikin siirtävänsä koko varallisuutensa perustettavalle ylioppilaskunnalle. KY jatkoi kuitenkin sitkeästi säätiöimisprosessia ja jälleen salassa valmistellen saikin Seniorikilta ry:ta bulvaanina käyttäen lahjoitettua reilun 42 miljoonan edestä ylioppilaskunnalle kuulunutta omaisuutta yksityiselle KY-säätiölle.

Valmistelu tehtiin salassa, koska mahdolliset valitukset oman jäsenistön puolesta pyrittiin välttämään kuten AYY:n todistemateriaalista käy ilmi [1] [2]. KY:lla oli tiedossa myös, että lahjoitus olisi hyvän tavan vastaista eivätkä myöskään Opetusministeriössä lakiuudistusta valmistelleet virkamiehet olleet asian kannalla.

Prosessin salamyhkäisyyttä kuvastaa myös se, että lahjoitusten tultua julki ja AYY:n alettua selvittää asiaa, tuhosi KY tuhansia asiaan liittyviä asiakirjoja. Prosessissa KY osoitti hyvän tavan vastaisia toimia toimimalla muiden osapuolien sekä omien jäsentensä selän takana. KY käytti valmisteluprosessissa erittäin kallista asianajotoimistoa sekä teki laajan lobbauskierroksen asian tiimoilta kuten KY:n vuoden 2008 tapaamislistasta käy ilmi. Kaikessa tässä käy ilmi, että prosessissa liikuttiin lain rajoilla. Myös asian valmistelijoilla oli tämä hyvin tiedossa.

Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan synnyttyä 1.1.2010 ylioppilaskunta ryhtyi selvittämään omaisuuden kohtaloa ja päätyi lopulta hakemaan korkeimmalta hallinto-oikeudelta valituksen hylkäyspäätöksen purkamista. Hallinto-oikeudessa koko lahjoitusprosessista selvisi vain se, että itse prosessi on mennyt lain rajojen sisäpuolella, joskin niitä koetellen. Hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen AYY aloitti asiasta siviilioikeusprosessin, jotta saataisiin tietää oliko lahjoittaminen kuitenkaan oikein ja laillista.

Koko oikeusprosessin taustalla on kuitenkin varmistaa yhteisen ylioppilaskunnan taloudellinen ja yhteisöllinen asema selvittämällä syntynyt sotku, jottei se jäisi tulevien sukupolvien siivottavaksi.