Jäynä on huumorimielessä tehty harmiton kepponen, jonka tarkoituksena on hauskuuttaa tekijöitään mutta myös ennen kaikkea jäynäyksen kohteeksi joutuvaa tahoa. Jäynä ei koskaan saa aiheuttaa mielipahaa tai aineellista vahinkoa.

Yksi kuuluisimmista teekkarijäynistä lienee sattunut Vasa-laivan noston yhteydessä Tukholman edustalla vuonna 1961. Muutama teekkari poikkesi Tukholmassa hieman ennen nostoa mukanaan Paavo Nurmen juoksijapatsaan pienoisversio. Teekkarit palkkasivat sammakkomiehen, joka sukelsi patsaan laivan kannelle. Laivan nosto oli suuri mediatapahtuma, ja sattuman kaupalla patsas oli ensimmäinen veden pinnan rikkonut esine laivan noston yhteydessä. Patsas aiheutti ensin meriarkeologisen sensaation ja myöhemmin pienen ulkopoliittisen selkkauksen. Patsas ei ole näytteillä Tukholman Vasa-museossa.

Teekkarikylän pitkäaikainen johtaja, itsekin runsaasti jäyniä tehtaillut teekkari h. c. Ossi Törrönen on määritellyt jäynän seuraavasti:

“Teekkarijäynän luonteesta ja kohteesta riippumatta ne eivät koskaan olleet raakoja, väkivaltaisia, älyttömässä kännissä tai muussa huumeessa tapahtuneita mellastuksia tai tuhotöitä. Aina niissä oli humoristinen taustasävel, ja tarkoituksena oli tuottaa yllätyksellistä hupia itselle, kohteille ja kaikille asiasta myöhemmin kuuleville. Oikea teekkarijäynä oli – ja on varmaan edelleenkin – siis hieman ilkikurinen, usein sopivaisuuden äärirajoilla liikkuva, mutta ei koskaan heavy-pornoa, politiikkaa tosimielessä, eikä ketään vakavasti loukkaavaa. Nähtiin paljon vaivaa pienen, epäsovinnaisen iloisen hetken aikaansaamiseksi.”

Parhaista jäynistä kilpaillaan Otaniemessä vuosittain, josta parhaimmat päätyvät valtakunnalliseen jäynäkilpailuun.