Aalto-yliopiston ylioppilaskunta kiittää mahdollisuudesta lausua TEKn koulutuspoliittisesta ohjelmasta Tekniikasta hyvinvointia. Allekirjoitamme TEKn strategian tavoitteet. Tämän lausunnon kommenteilla pyrimme parantamaan ohjelman mahdollisuuksia saavuttaa nämä tavoitteet tehdä suomalaisista tekniikan osaamisen kärkikansaa. Kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttaminen vaatii rohkeita linjauksia ja keskittymistä vaikuttaviin ja toteuttamiskelpoisiin tavoitteisiin.
Koulutusjärjestelmä on enemmän kuin osiensa summa
Aalto-yliopiston ylioppilaskunta on samaa mieltä siitä, että MOOCit tulee nähdä mahdollisuutena kehittää suomalaista yliopisto-opetusta. Ne eivät tule korvaamaan parhaiten toimivia opetusmuotoja, kuten pienryhmä-, laboratorio- ja caseopetusta, mutta niitä tulee kehittää korvaamaan huonoimmat, eli ennen kaikkea vanhanaikaiset, passiiviseen ylhäältä alas opettamiseen perustuvat massaluennot. Sen lisäksi niitä voidaan hyödyntää pääsykoejärjestelmän uudistamisessa esimerkiksi yhdistämällä MOOCin avulla tehtävä esikarsinta sitä seuraaviin motivaatiohaastatteluihin parhaiden opiskelijoiden löytämiseksi.
Olemme samaa mieltä myös siitä, että korkeasti koulutetut opettajat ovat suomalaisen koulutusjärjestelmän vahvuus, josta ei pidä luopua. Päinvastoin tulee pyrkiä laajentamaan koulutettujen opettajien käyttöä korkeakoulutukseen, kuten ohjelmassa myöhemmin ehdotetaan opettajan pedagogisten opintojen suorittamista edistämällä. Tämä vaatimus voitaisiin luontevasti yhdistää henkilökunnan urapolulla etenemiseen yliopistojen siirtyessä tenure track-urajärjestelmiin. Näin vältyttäisiin ristiriidalta, jossa tutkimusansiot käytännössä aina ohittavat opetusansiot rekrytoinneissa. On tärkeää rekrytoida paras tutkimusosaaminen yliopistojen käyttöön, mutta opetustehtäviä hoitavalta henkilökunnalta voidaan edellyttää opetusosaamista hänen siirtyessään määräaikaisista tehtävistä pysyvään työsuhteeseen.
Maailman parasta peruskoulua parantamassa
Jotta perus- ja toisen asteen opiskelijat tekisivät hyviä valintoja opiskelemiensa aineiden suhteen, olisi opinto-ohjauksen kehittämiseen kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota. Sen sijaan, että taistelemme eri oppiaineille kuuluvista tuntimääristä ja siitä, mitkä aineet ovat ylioppilaskirjoituksissa pakollisia, tulisi keskittyä opettamaan koululaisille, mitkä aineet heidän on syytä lukea, jos he haluavat olla jatko-opintokelpoisia tavoittelemilleen urille. Tämä tukisi erityisesti luma-aineiden opetusta, sillä ne ovat eräitä laajimmin jatko-opintokelpoisuuden tarjoavista aineista.
Aika ennen korkeakoulua – osaamisen syventämistä ja tulevaisuuden valintoja
Tässä luvussa esitetty oppivelvollisuusiän nosto 18 vuoteen aiheuttaisi enemmän ongelmia, kuin mitä se ratkaisisi. Olisi tärkeää saada nuoret suorittamaan toisen asteen tutkinto, mutta oppivelvollisuus määritelmällisesti tarkoittaa vain velvollisuutta hankkia peruskoulussa opetettavat tiedot. Tämän velvoitteen jatkaminen 18 vuoteen on vielä eri asia kuin varsinaisen vaatimustason nosto esimerkiksi sisältämään myös toisen asteen ensimmäisen vuoden tietotaso. Laki ei myöskään nykyisellään velvoita saavuttamaan näitä tietoja minkään tietyn järjestelmän piirissä. Oppivelvollisuuden nosto tulisi suunnitella yhteistyössä toisen asteen opiskelijoita edustavien opiskelijajärjestöjen kanssa, jotta siinä ei päädytä ongelmallisiin ratkaisuihin. Tällaisia on esimerkiksi velvoite hankkia koulukirjat vielä toisella asteella opiskeleville. Mikäli vapailta markkinoilta siirrytään kuntien velvollisuuteen ostaa kirjat mihin hintaan hyvänsä, kunnille kasautuu taas uusi maksuvelvoite ja kustantajat voivat hinnoitella kirjat millaisiksi hyvänsä, kun ostaja ei ole opiskelija tai tämän perhe vaan kunta, jolla on näennäisen loppumaton kassa ja pakko ostaa kirjat joka vuosi uusina. Tämä järjestelmä tulisi loppukädessä valtiolle kalliimaksi ja hyödyt keräisivät kustantajat eivätkä opiskelijat.
Maailmanennätyksiä ja Suomen ennätyksiä – laaja korkeakoulujärjestelmä tarjoaa vaihtoehtoja
Duaalimallin osalta on syytä jatkaa järkevien ja vapaaehtoisuuteen perustuvien yhteistyötapojen kehittämistä. Yhteen pakottamisen sijaan olisi hyvä tukea ratkaisuja, jotka voivat olla eri puolilla Suomea erilaisia. Toisaalla ne voivat olla tilojen järkevää yhteiskäyttöä, toisaalla AMK-, kandi- ja maisterikoulutuksen aloituspaikkojen mitoittamista siten, että kokonaisuudesta saadaan järkevät jatkokoulutusmahdollisuudet niin kandeille kuin AMK-opiskelijoillekin.
Aalto-yliopiston osalta sovitun lisärahoituksen tason säilyminen on ensiarvoisen tärkeää, mikäli yliopiston odotetaan vastaavan niihin haasteisiin, jotka sille on asetettu. Nyt valtionrahoituksen nakertuessa ennen aikojaan myös tavoitetasoa on laskettava. Tämä aiheuttaa erityisen paljon haasteita pitkän aikavälin kehittämiselle. Suunnitelmat yliopiston kehittämiseksi vuoteen 2020 mennessä on jo tehty ja sillä ajatuksella, että niiden toteuttamiseen löytyy tarvittavat varat.
Olemme TEKn kanssa samaa mieltä paitsi Aalto-yliopiston, myös yleisesti koko rahoitusmallin kehittämisestä. Nyt käytössä olevat laadun mittarit eivät mittaa opetuksen laatua, vaan volyymia ja nopeutta. Laadullisen työllistymisen mukaan saaminen sekä nykyisten mittareiden kehittäminen kvalitatiiviseen mittaamiseen ovat rahoitusmallin tärkeimmät kehityskohteet. Ohjelmassa tulisi mainita erikseen myös mukaan suunnitellun kandipalautteen käyttöönotto sitä koskevien suunnitelmien mukaisesti. Tällöin se olisi 3 % kokonaisrahoituksesta ja otettaisiin opintopistekertymää mittaavasta mittarista. Mikäli näin ei tehdä, on vaarana 55 opintopisteen mittarin ylikorostuminen rahoituksessa, joka johtaa tämän mittarin keinotekoiseen maksimointiin yliopistoissa, ei aitoon laadun parantamiseen, joka näkyisi kaikilla opetuksen mittareilla opintopistekertymistä läpäisyasteeseen.
Ylioppilaskunnan linjojen ja kokemusten lukukausimaksukokeilusta perusteella kannatamme maksutonta koulutusta kaikille tutkintoon johtavassa koulutuksessa oleville yliopisto-opiskelijoille kansallisuudesta riippumatta. Kannatamme siis ensimmäistä vaihtoehtoa ”Nykyinen malli ennen lukukausimaksukokeilua” liitteenä olevista maksullisuuden malleista. Tämän lausunnon liitteenä on esitys Aalto-yliopiston kokemuksista lukukausimaksukokeilusta. Maksuja suomalaisille opiskelijoille pitäisimme valtavana taka-askeleena suomalaiselle korkeakoulujärjestelmälle, jonka maksuttomuuden vahvuudet keräävät kansainvälistä huomiota nyt enemmän kuin koskaan lukukausimaksujärjestelmien ajautuessa rahoituskriisiin jopa maailman parhaissa yliopistoissa Yhdysvalloissa ja muuallakin.
Opiskelun edellytykset
Olemme samaa mieltä opintotuen kehittämisestä erityisesti huomioiden se tosiseikka, että lähes puolet yliopisto-opiskelijoista opiskelee käytännössä osa-aikaisesti ja työskentelee osa-aikaisesti. Osa-aikaisen opiskelun mahdollistaminen ja tunnustaminen on tärkeää paitsi opiskelujen yhteydessä työskentelevien kannalta, myös osittain työkykyisten opiskelijoiden kannalta. Ehdotamme, että ohjelmassa huomioitaisiin myös tämä ryhmä ja heidän opintojensa rahoittamisen mahdollistaminen. Yhteiskunta ja yksilö menettävät valtavasti, jos ihmiset eivät voi opiskella kykyjensä ja voimiensa mukaan, vaan heidät lasketaan vain joko täysin työkykyisiksi tai jos he eivät täyteen työpanokseen kykene, täysin työkyvyttömiksi.
Toinen kehityskohde, jota kannatamme suuresti, on ensimmäisen vuoden opiskelijoiden vastaanoton kehittäminen. Erityisesti opettajatutor-järjestelmän vakiinnuttaminen ja yhteistyö opiskelijatutoreiden kanssa tarjoaa mahdollisuudet aivan uudenlaiseen opiskelijayhteisöön kiinnittämiseen, jossa huomioidaan sekä yhteisöllisyys että akateemisten taitojen omaksuminen. Kannatamme lämpimästi myös mentorointijärjestelmän kehittämistä tavoitteena mentorin saaminen jokaiselle opiskelijalle.
Tekniikan yliopistot
Tekniikan alan yhteistyön kehittämisessä näemme kaksi selkeää tavoitetta. Ensinnäkin, tekniikan alan yliopistojen yhteistyön on viipymättä saatava aikaan konkreettisia tuloksia, ennen kuin OKM siirtyy vapaaehtoisesta kehittämisestä kannattamaan pakkoa. Tekniikan alalla on koulutusohjelmia, jotka löytyvät lähes jokaisesta tekniikan yliopistosta. Yhteistyöverkoston tulisi kyetä sopimaan muutaman näistä koulutusohjelmista keskittämisestä nykyistä harvempiin yliopistoihin. Kokonaisten yliopistojen lakkauttamisille tai yhdistämisille ei ole tarvetta.
Toinen tavoite olisi ottaa opiskelijat ja ylioppilaskunnat nykyistä paremmin mukaan tekniikan alan yhteistyöverkostoihin. Nyt opiskelijat ovat mukana käytännössä vain DIA-valintayhteistyössä, mutteivat keskusteluissa korkeakouluverkon kehittämisestä tai profiloinnista.
Tekniikan tutkimus‐ ja tohtorikoulutus
Tohtorikoulutuksessa tulee varmistaa, ettei tohtorikoulutettavien ja nuorten post doc-tutkijoiden työsuhteista muodostu sellaisia, että heille kasautuvat yksiköiden ne tehtävät, joita muut eivät halua tehdä. Urajärjestelmältä tulee siis vaatia tasapuolisuutta eri vaiheessa uraansa olevien yliopiston tutkijoiden ja opettajien kesken nimekkeestä riippumatta. Kun kaikki tutkivat ja kaikki opettavat, niin tutkimuksen kuin opetuksenkin laatu paranee.
Kuten yllä totesimme, tenure track –järjestelmiltä tulisi vaatia kuvausta siitä, miten opetusansiot vaikuttavat urajärjestelmässä etenemiseen, jottei tutkimusansioista tule ainoita urakehitystä edistäviä ansioita opetuksen, hallintotehtävien ja kehittämisen jäädessä lapsipuolen asemaan.
Osaamisen kehittäminen ja täydennyskoulutus
Esitetty koulutusvaltuutetun perustaminen työpaikoille on mielenkiintoinen avaus. Mikäli tehtävälle löytyy innokkaita täyttäjiä, voi se olla erittäin hyödyllinen. Olisi syytä pohtia kuitenkin tehtävän yhdistämistä olemassa oleviin luottamustoimiin. Kannatamme kuitenkin esitetyn mallin kokeilua ja muuttamista, jos se ei osoittaudu parhaaksi tavaksi tukea tätä erittäin tärkeää tavoitetta pitää työntekijöiden osaamistaso korkealla.
Emme kannata täydennyskoulutuksen painoarvon kasvattamista yliopistojen rahoitusmallissa. Sen sijaan kannatamme siinä käytettävien mittarien kehittämistä vastaamaan paremmin aitoa osaamisen päivittämistarvetta. Avoimen yliopiston käyttämistä pääsykokeet kiertävänä valintaväylänä tutkintokoulutukseen ei ole syytä palkita, vaan rahoitusmallin mittarien täydennyskoulutuksessa tulisi keskittyä aitoon osaamisen kehittämiseen perustutkintokoulutuksen jälkeen.
Otaniemessä, tekniikan kehdossa 25.10.2013
Piia Kuosmanen Janne Koskenniemi
Puheenjohtaja Pääsihteeri