Aalto-yliopiston ja ylioppilaskunnan yhteinen lausunto toimitettu Opetus- ja kulttuuriministeriölle pe 7.2.

Aalto-yliopisto ja Aalto-yliopiston ylioppilaskunta pitävät lukiokoulutuksen tuntijaon uudistamisen tavoitteita: yleissivistyksen vahvistaminen, jatkoopintovalmiuksien parantaminen ja tulevaisuuden yhteiskunnan vaatimien taitojen lisääminen, erittäin tärkeinä.

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden muotoutumiseen vaikuttavat merkittävästi globaalit taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristölliset ilmiöt.  Näihin ilmiöihin vaikuttaminen, reagoiminen ja valmistautuminen ratkaisevat hyvin pitkälle sen, millaiseksi tulevien sukupolvien Suomi muotoutuu. Tulevaisuuden menestys riippuu syvällisestä osaamisesta, uudistumiskyvystä ja innovatiivisiin tuotteisiin sekä palveluihin perustuvasta kestävän kehityksen kilpailukyvystä.  Korkean tason osaamista ja innovaatiota tukeva koulutus ja tutkimustoiminta ovat kilpailukykymme perusta.

Lukiokoulutuksen tavoitteet laajempien kokonaisuuksien hallinnasta ja tiedon yhdistämistä erilaisiin taitoihin kuten kriittinen ja luova ajattelu, vuorovaikutus ja kommunikaatiotaidot, eettiset ja moraaliset taidot, matemaattiset ja luonnontieteelliset taidot, humanistisyhteiskunnalliset taidot, kyky kokea ja tuottaa taiteellisia elämyksiä, ovat erittäin kannatettavia. Tuntijakoesitys on kuitenkin ristiriidassa näiden tavoitteiden kanssa.

Vaihtoehtojen A ja B mahdollistama oppilaan ainevalintojen satunnaisuus ei takaa lukiokoulutukselta vaadittavaa laajaa yleissivistystä. Vaihtoehto C ei tuo juuri lainkaan uudistuksia nykyiseen lukioon. Lukiokoulutuksen ”pirstaleisuuden” vähentäminen on sinänsä hyvä tavoite, mutta yksikään ehdotetuista vaihtoehdoista ei tarjoa toimivaa mallia tämän tavoitteen saavuttamiseen. Ehdotuksen toteuttaminen merkitsisi yleissivistyksen kaventumista ja koulutuksellisen epätasaarvon lisääntymistä.

Työryhmän ehdotusten herättämät kysymykset alakohtaisesti:

Tekniikan ala

Teknistieteellisen osaamisen perusta on matemaattisluonnontieteellinen koulutus. Tietotekniikka on oleellinen osa modernia teknistieteellistä osaamista. Lukion fysiikan opintomenestys näyttäisi ennustavan parhaiten onnistumista tekniikan alan yliopistoopinnoissa (Erkkilä, M. & Valovirta, T. 2007. Lukuvuoden 2006  2007 rekisteriaineiston tarkastelu: opintojen eteneminen ensimmäisenä ja toisena lukuvuotena.). Tätä taustaa vasten on varsin yllättävää, että jokaisessa työryhmän ehdottomassa tuntijakomallissa (A, B ja C) ollaan vähentämässä fysiikan kurssien määrää. Lukion fysiikan opetusta oltaisiin ehdotuksissa vähentämässä 25 % eli kahdeksasta kuuteen kurssiin. Työryhmän ehdotus tuntijaosta on ainakin näiltä osin pahasti ristiriidassa työryhmän itsensä asettamille lukioopintojen tavoitteille. Teknistieteellisen alan opintojen kannalta lukion tuntijaon keskeisin osa on matematiikan ja luonnontieteiden pakollisten ja syventävien valtakunnallisten kurssien yhteismäärä. Alan korkeakouluopiskelijoista merkittävä osa on opiskellut kaikki valtakunnalliset kurssit ja useat myös syventäviä koulukohtaisia kursseja. Diplomi-insinööriksi opiskelevilla on siis jo lukioopintojen aikana suuri into syventyä teknistieteellisellä alalla tarvittaviin aineisiin. Ehdotuksen mukainen tuntijako heikentäisi erityisesti opiskelijan mahdollisuutta syventyä fysiikkaan ja mahdollisesti myös matematiikkaan. Tämä on jopa ristiriidassa ehdotuksen omien perustelujen kanssa.

Aalto-yliopisto tekniikan korkeakoulut ehdottavat, että lukioiden fysiikan opetusta lisättäisiin nykyisestä.  Mikäli tämä ei kuitenkaan muiden tutkintoon liittyvien tavoitteiden kannalta ole mielekästä tai mahdollista, on mielestämme kansakuntamme tulevaisuuden kannalta huolestuttavaa, jos fysiikan kursseja vähennettäisiin nykyiseltä tasolta. Myöskään muiden luonnontieteellisten oppiaineiden syventävien valtakunnallisten kurssien lukumääriä ei tulisi vähentää. Lisäksi valinnaisuuden lisääminen sekä matematiikassa että luonnontieteissä vaikeuttaa lähtötason määrittämistä yliopistoopintojen alussa. Käytännössä tämä johtaa siihen, että yliopistoissa joudutaan opettamaan osa lukion sisällöistä.

On syytä myös huomata, ettei “yleisluonnontieteellinen” avauskurssi voi korvata sitä aukkoa, joka fysiikan ja myös matematiikan kurssien vähentäminen synnyttäisi.  Luonnontieteet eivät muodosta mitään yhtenäistä oppirakennelmaa, jonka saloihin yhteinen avauskurssi voisi lukio-opiskelijan johdattaa.  Avauskurssille suunniteltu oppisisältö, eli kuvaus “… luonnontieteellisten oppiaineiden luonteesta, tiedonmuodostumisperusteista sekä niiden antamista mahdollisuuksista ja hyödyntämisestä yhteiskunnassa ja työelämässä …” (raportti s. 37) ei valitettavasti ole erityisen hyödyllistä opintojen alkuvaiheessa, vaan tarjoaa parhaimmillaankin pintapuolisen ja eioperatiivisen tuntemuksen luonnontieteisiin, ilman mitään mahdollisuuksia syvempään tietoon, puhumattakaan operatiivisista taidoista.  Sen sijaan tällaisia oppisisältöjä voitaisiin sisällyttää kunkin luonnontieteellisen oppiaineen viimeisiin kursseihin, jolloin pystyttäisiin stimuloimaan syväoppimista ongelmalähtöisen oppimisen projekteilla. Samoin eheyttävien teemaopintojen tulisi sijoittua lukioopintojen loppupuolelle. Nämä eivät kuitenkaan saa vähentää valtakunnallisesti tarjottavien syventävien kurssien lukumäärää luonnontieteissä.

Työryhmä on ehdotuksissaan puuttunut myös matematiikan opetukseen. Teknistieteellisen korkeakoulutuksen kannalta ehdotukset heikentävät lukioopetuksen tarjoamaa pohjaa menestyä tekniikan alan yliopisto ja korkeakouluopinnoissa. Yhdistämällä lukion lyhyen ja pitkän matematiikan opiskelijoiden ensimmäiset kurssit yhdeksi kurssiksi, joudutaan pitkän matematiikan opiskelijoiden osalta käytännössä laskemaan oppimistasoa, jotta myös lyhyeen matematiikkaan orientoituneet opiskelijat voisivat menestyä kurssilla ja saada itselleen myönteisiä oppimiskokemuksia.  Kahdelle kovin erilaiselle kohderyhmälle suunnattua yhteistä kurssia ei ole mielekästä perustaa, vaan että tulisi pitäytyä nykyisessä käytännössä.

Työryhmä nostaa ansiokkaasti esille tyttöjen suhteettoman pienen osuuden lukioiden matemaattisluonnontieteellisillä kursseilla.  Kemian opintojen osalta tilanne on tyydyttävä, vaikkakaan ei tasapuolisella 50% tasolla. Fysiikan syventäville kursseille osallistuvista vain 26 % on tyttöjä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hukkaamme valtavasti kansallista innovaatioihin tuottavaa älykkyyspotentiaalimme, kun tytöt jäävät, jättäytyvät tai mahdollisesti jopa jätetään fysiikan opetuksen ulkopuolelle.

Meidän on kehitettävä keinoja, joilla tytöt saataisiin kiinnostumaan ja innostumaan tekniikan alan opinnoista, koska. Tähän tarvitaan markkinointi ja viestintätyötä, roolimalleja sekä matematiikan ja luonnontieteiden demystifiointia, tärkeimpänä kohderyhmänä lukiolaiset. Toimijoina avainasemassa ovat lukion matematiikan ja fysiikan opettajat, joiden osaaminen ja opiskelijakeskeisyys parhaimmillaan kannustavat merkittävästi nykyistä enemmän tyttöjä matematiikan ja fysiikan opintoihin ja sitä kautta pääsymahdollisuuden tekniikan alan yliopistoihin ja korkeakouluihin. Tämä polku johtaa nuoria korkeaa jalostusarvoa tuottaviin ammatteihin ja sitä kautta kansallisen hyvinvoinnin kasvuun teknistyvässä maailmassa, jossa taloudellisen arvonluonnin ydin ennustetaan olevan ”Internet of things”. Asioiden ja esineiden tietomaailman hallinnassa tyttöjen nykyistä vahvempi mukaan saaminen loisi taloudellista ja yhteiskunnallista lisäarvoa.  Aalto-yliopiston tekniikan korkeakoulut esittävät pontenaan, että työryhmän esille nostamaan ongelmaan tyttöjen pienestä osallistumismäärästä fysiikan lukio-opetukseen puututtaisiin kansallisella toimenpideohjelmalla, joka sisältäisi yllä esittämiämme elementtejä.

Kauppatieteellinen ala

Kauppakorkeakoulu pitää tärkeänä, että lukio säilyy yleissivistävänä opinahjona, joka takaa lukion suorittaneelle laajat mahdollisuudet jatkoopintoihin mahdollisimman monella alalla. Erityisen tärkeää on, että lukion suorittaneella on erinomainen äidinkielentaito, hyvä matematiikan osaaminen ja ainakin yhden vieraan kielen hyvä taito. Näin lukion suorittaneella on hyvät edellytykset hakeutua jatkoopintoihin kauppatieteelliselle alalle. Lisäksi on huomattava, että taloustieto ja talouden lukutaito pitäisi kuulua yhteiskuntatieteellisiin opintoihin, koska ne antavat sellaisia valmiuksia, joita jokainen aikuinen kansalainen tarvitsee nykypäivänä.

Taiteen ala

Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu kouluttaa kuvataiteen aineenopettajia, joten tarkastelemme lukion tuntijakoehdotusta erityisesti opettajankoulutuksen ja kuvataideoppiaineen näkökulmasta. Kuvataide lukion oppiaineena luo perustan visuaalisten ja luovien alojen osaamiselle ja yleissivistykselle, ja myös alojen korkeakouluopinnoille.

Median ja muun visuaalisen kulttuurin kriittinen lukutaito on kaikille kuuluvaa yleissivistystä kulttuurissamme, jossa informaatio on ja tulee olemaan yhä visuaalisempaa. Edellä mainitut tavoitteet ovat kuvataideoppiaineen ydintä. Näitä taitoja ja tietoja ei voi jättää pelkän valinnaisuuden varaan. Yksi tai ei yhtään pakollista kuvataideoppiaineen kurssia merkitsisi, että lukiosta valmistuva jää ilman visuaalista ja taiteellista yleissivistystä. Kuvataiteen keinoin on myös mahdollista käsitellä luovilla keinoilla lukuisia yleissivistäviä lukiokoulutuksen sisältöjä. Kuvataide painottaa nykyään visuaalisesti ja digitaalisesti kommunikoivaa kulttuuria, esimerkiksi erilaisten mediaviestien tulkintaa, ja jakaa tässä suhteessa sisältöjä vaikkapa yhteiskuntaopin ja äidinkielen kanssa. Yleissivistävän lukion tavoitteiden mukaisesti pakollisia kuvataiteen kursseja on oltava kaksi.

Vaihtoehdoissa A ja B ehdotettu valinnaisuuden lisääminen tulisi vaarantamaan pätevien kuvataideopettajien antaman asiantuntevan opetuksen, koska virkoja ei voida perustaa pelkkien valinnaiskurssien varaan. Ehdotus suosii väkirikkaiden alueiden ja suurten kaupunkien suuria lukioita. Pienten lukioiden lakkauttaminen ja lukioverkoston harventaminen vaikuttavat sekä lukiokoulutuksen tasoon että koulutuksen alueelliseen tasaarvoon, sillä kuntatasolla peruskoulun yläluokkien tuntimäärät eivät riitä ns. pienten oppiaineiden kuten kuvataiteen aineenopettajan virkojen perustamiseen.

Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu on erityisen huolissaan suomalaisten lukiolaisten taidoista ja tiedoista visuaalisilla ja luovilla aloilla. Nousevat luovat alat, kuten peliteollisuus, perustuvat tulevaisuuden nuorten tekijöiden osaamiseen. Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu kouluttaa suunnittelijoita, arkkitehteja, kuvataideopettajia, taide ja museokentän toimijoita sekä muita visuaalisten alojen huippuosaajia ja asiantuntijoita, joilla on edellytykset toimia ja menestyä kansainvälisesti. Huipputason saavuttaminen korkeaasteen koulutuksessa on riippuvaista riittävän laajasta ja syvällisestä, kaikkia oppilaita koskettavasta yleissivistävästä koulutuksesta kuvataiteen ja muun visuaalisen kulttuurin alueilla.

Työryhmä esittää erityistehtävän saaneiden lukioiden korvaamista valtakunnallisen tuntijaon valinnaisuuden lisäämisellä. Erityistehtävän saaneet lukiot ovat kuitenkin avainasemassa silloin, kun nuori jo varhaisessa vaiheessa suuntautuu tulevalle ammattialueelleen. Taiteiden ja suunnittelun korkeakoululla on erinomainen kokemus erityislukioista valmistuneista opiskelijoista. Varhaista erikoistumista ei edellä mainituista syistä pystyttäisi tukemaan lisäämällä valinnaisuutta kaikissa kouluissa. Erityistehtävän saaneet lukiot ovat hankkineet asiantuntemusta ja osaamista, jota ei voi eikä tarvitse edellyttää kaikilta kouluilta. Taideaineiden osalta yksikään ehdotetuista vaihtoehdoista ei tarjoa erityislukioiden opetusta vastaavaa kurssitarjontaa.

Ehdotus lisää koulutuksellista epätasaarvoa eikä takaa lukiokoulutukselta vaadittavaa visuaalisen ja taiteellisen perusosaamisen ja yleissivistyksen saavuttamista. Taideaineiden valinnaisuuden lisäämisellä ei voida korvata taidealojen erityisen koulutustehtävän saaneita lukioita. Ehdotuksella on myös kielteisiä vaikutuksia lukiolaisten jatkoopintomahdollisuuksiin ns. luovilla aloilla.

Aalto-yliopiston ylioppilaskunta

Aalto-yliopiston ylioppilaskunta haluaa kiinnittää erityisesti huomiota siihen, että valinnaisuuden lisääntyminen johtaa opintopolkujen eriytymiseen entistä aiemmin. Nuoret joutuvat jo nykyisin tekemään varhaisessa vaiheessa tulevaisuuteensa ja jatkokoulutusmahdollisuuksiinsa ratkaisevasti vaikuttavia valintoja vailla riittävää tukea. Opintoohjauksen merkitys nykyistä sujuvammassa jatkoopintoihin hakeutumisessa on ratkaiseva ja opintoohjauksen laatua on parannettava. Toisen asteen opintoohjauksen parempaa resursointi sekä henkilökohtaisen jatkokoulutussuunnitelman tekeminen ovat toimivia tapoja tukea suomalaisia nuoria jatkoopintoihin ja hyvälle työuralle.

Ylioppilaskunta toteaa, että korkeakoulukentällä on paineita hyödyntää lukiokoulutusta opiskelijavalinnoissa entistä enemmän. Lukiokoulutuksen nimellisesti samankaltaiset oppiaineet eivät nykyiselläänkään vastaa yliopistotason vastaavia aineita kovin hyvin, ja nämä sinällään kannatettavat uudistukset lukiokoulutukseen vahvistavat tunnetta siitä, että lukiokoulutusta ja jatkoopintojen nivelvaihetta kehitetään erillään toisistaan, vaikka niillä tulisi olla yhteisiä tavoitteita. Lukiokoulutus ei nykyiselläänkään sinällään sovellu aina kovin hyvin soveltuvan ja motivoituneen opiskelijaaineksen rekrytoimiseen ja ehdotettu uudistus hämärtäisi tilannetta entisestään. Korkeakoulusektorilla tämä tullee johtamaan siihen, että korkeakoulut kehittävät jatkossa entistä voimakkaammin uuteen teknologiaan perustuvia valintamenettelyjä, jotka mahdollistavat niille soveltuvan opiskelijaaineksen rekrytoinnin joustavasti. Opiskelijoiden subjektiivinen oikeus suorittaa standardoituja lukiodiplomeja parantaisi osaltaan lukiokoulutuksen relevanssia jatkokoulutuksen kannalta.

Lausunnon keskeinen sisältö

Tulevaisuuden yhteiskunta vaatii monipuolisia tietoja ja taitoja, joiden pohja luodaan monipuolisella lukiokoulutuksella.
Laajaalainen yleissivistys on lukiokoulutuksen tärkein ominaisuus. Työryhmän tuntijakoehdotus on ristiriidassa lukiokoulutuksen tavoitteiden kanssa ja merkitsisi yleissivistyksen kaventumista ja koulutuksellisen epätasaarvon lisääntymistä.

Lukioiden opintoohjaus on keskeisessä roolissa jatkokoulutukseen hakeutumisen sujuvoittamisessa ja erilaisten vaihtoehtojen esittämisessä ja mahdollisuuksien avaamisessa.  Opintoohjauksen laatua on parannettava niin että oppilaat saavat realistinen kuva jatkoopintoihin pääsemisen edellytyksistä ja tukea henkilökohtaisen jatkokoulutussuunnitelman tekoon.

Aalto-yliopiston eri koulutusalojen näkökulmasta työryhmän ehdotus kaventaa lukiolaisten taito ja tietopohjaa. Tämä vaarantaa lukiolaisten jatkoopintokelpoisuuden ja vaikeuttaa heidän yliopistoopintojensa aloittamista ja opintojen sujuvaa edistymistä.

Martti Raevaara
Vararehtori
Aalto-yliopisto

Lauri Lehtoruusu
Hallituksen puheenjohtaja
Aalto-yliopiston ylioppilaskunta