Tämä mielipidekirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa maanantaina 25.8.2014.
Yliopistojen rahoituksen muiden leikkausten lisäksi valtiovarainministeriö esittää Aalto-yliopiston rahoitukseen ylimääräistä yli 20 miljoonan euron leikkausta. Myös yksityisen sektorin sitoutuminen maamme tiede- ja innovaatiopolitiikkaa uudistavaan yhteiseen yliopistoprojektiin muuttuu kyseenalaiseksi, kun valtio perääntyy.
Aalto-yliopisto oli – ja sen pitäisi olla edelleen – elinkeinoelämän ja valtion yhteinen projekti. Nykyinen opetusministeri Krista Kiuru (sd) on perustellut Aallon erillisrahoituksen lupauksen pettämistä sillä, että Aalto-yliopisto oli edellisen hallituskauden projekti, eikä hän ole vastuussa epärealistisista lupauksista, joita ei ole itse antanut.
Tällainen vastuunpakoiluun perustuva kestämätön politiikka tuskin tyydyttää niitä tuhansia suomalaisia akateemisia ammattilaisia, jotka työskentelevät Aalto-yliopistossa valtion ja kansakunnan sivistyksen puolesta.
Yliopisto on todistetusti onnistunut synnyttämään merkittävästi uutta yrittäjyyttä siitä huolimatta, ettei valtio ole pitänyt aiempia rahoituslupauksiaan. Uusi, noin 300 henkilötyövuotta vastaava leikkaus tekee käytännössä mahdottomaksi toteuttaa yliopistolle osoitettua kansallista tehtävää.
Vastikään tukipalvelujaan merkittävästi tehostanut ja yt-neuvottelut palveluhenkilökuntansa kanssa läpikäynyt yliopisto joutuu leikkauksien toteutuessa väistämättä leikkaamaan opetuksesta.
Aallon myötä on syntynyt valtavasti kasvuyrittämiseen, yritteliäisyyteen ja oivaltamiseen liittyvää opiskelijalähtöistä tutkimusta ja kasvua. Nyt näiltä tulevaisuuden toivoilta viedään se opetus, joihin innovaatiot ja kasvuyrittäjyys nojaavat.
Rajaamalla valmistumisaikoja ja kiristämällä opintotuen ehtoja valtiovalta on kaventanut opiskelijoiden tilaa oppia ja luoda uutta. Nyt opiskelijoilta ollaan viemässä myös opetus. Mitä jää jäljelle?
Lauri Lehtoruusu
hallituksen puheenjohtaja
Aalto-yliopiston ylioppilaskunta