Aalto-yliopiston ylioppilaskunta lausuu kunnioittaen luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi korkeakoulujen yhteishausta seuraavaa.
Yleistä
Yleisellä tasolla asetuksessa korostuu valintojen teknisen toteuttamisen helppous hallinnon näkökulmasta. Teknisen näkökulman sijaan valintauudistuksessa olisi hyvä korostaa hakijoiden mahdollisuuksia saada todenmukaista tietoa korkeakouluopinnoista sekä hakijoiden mahdollisuuksia hakeutua tähän tietoon perustuen itselleen sopivimpina pitämilleen aloille. Korkeakoulujen näkökulmasta valintauudistuksen tulisi tukea korkeakoulujen mahdollisuuksia rekrytoida soveltuvia ja motivoituneita opiskelijoita. Ylioppilaskunnan huolena on, että teknisen näkökulman korostuminen johtaa siihen, että opiskelijat ajautuvat nykyistä enemmän opiskelemaan aloja, jotka he myöhemmin havaitsevat itselleen vääriksi valinnoiksi. Tällöin valintauudistuksen tavoitteet jäävät toteutumatta. Asetusvaiheessa on vielä mahdollista viedä valintauudistusta hakijoiden ja korkeakoulujen näkökulmasta mielekkäämpään suuntaan.
Yksityiskohtaisia huomioita
2§ Hakukohteet
Yli kymmenentuhatta hakijaa hakee vuosittain yli kuuteen hakukohteeseen. Osalla näistä hakijoista on tähän varmasti perusteltu syy. Ylioppilaskunnan mielestä valintauudistuksen teknisen toteuttamisen helppous ei voi olla syy rajoittaa näin suuren joukon tulevaisuutta merkittävästi määrittäviä valintoja. Hakukohteiden määrän tekninen rajaus tulisikin asettaa korkeammaksi, esimerkiksi yhdeksään kohteeseen. Mikäli muita nivelvaiheen jouhevoittamisen toimenpiteitä toteutetaan järkevästi, hakukohteiden määrien voidaan tulevaisuudessa odottaa laskevan luonnollista tietä hakukohteiden yhdistelemisen ja todenmukaisen opiskeltavia aloja koskevan tiedon lisääntymisen myötä.
Se, että asetus mahdollistaa yliopistoille ns. ensisijaisuuspisteiden käyttöönoton on hyvä asia, sillä tämä mahdollistaa yliopistoille hakijoiden priorisoinnin näiden motivaation mukaan. Mikäli ensisijaisuuspisteitä ei ole käytössä, ei uudistukseen sisältyvästä yhden korkeakoulupaikan tarjoamisestakaan ole hyötyä yliopiston tai hakijan kannalta.
Ylioppilaskunnan mielestä tulisi voida muuttaa hakutoivejärjestystään vielä hakuajan päättymisen jälkeen. Hakuprosessi lisää hakijan tietoa hakukohteesta, mikä saattaa vaikuttaa hakutoivejärjestykseen. Myös perhesyyt vaikuttavat osalla hakijoista siihen, mistä ohjelmasta ja erityisesti miltä paikkakunnalta hakijan on syytä ottaa paikka vastaan.
3§ Hakijan valitseminen hakukohteeseen
Opiskelijan tulee voida valita opiskelupaikka niistä hakukohteistaan, joiden valintaehdot hän täyttää, ei vain yhdestä hänelle tarjotusta paikasta.
4§ Lisähaku
Ylioppilaskunta kiittää asetukseen sisältyvästä lisähaun mahdollisuudesta. Hakujärjestelmän kokonaisuutta palvelee, että ensimmäisten paikan vastaanottamisten jälkeen voidaan järjestää vielä toinen kierros, jossa niille hakijoille, jotka eivät olisi muuten opiskelupaikkaa saaneet, tarjotaan vapautuneita paikkoja.
Lopuksi
Edellä esitellyt muutokset toteuttamalla on mahdollista viilata opiskelijavalintauudistusta parempaan suuntaan. Opiskelijavalintauudistukseen liittyy myös ainakin vuodesta 2010 asti opetus- ja kulttuuriministeriön valmisteluasiakirjoissa esiintynyt näkökulma alan vaihtamisesta jo korkeakoulutuksen ensimmäisen syklin aikana. Tämä tuhansien opiskelijoiden arkea ja tulevaisuutta koskeva asia on jäänyt valintauudistuksessa tähän asti luvattoman vähälle huomiolle, vaikka sen alun perin piti olla olennainen osa uudistuksen onnistumista. Opetus- ja kulttuuriministeriön tulisikin kiireesti ottaa asiassa aloite ja huolehtia siitä, että korkeakoulut luovat asiasta yhteiset käytännöt. Vain näin voidaan turvata hakijoiden yhdenvertainen kohtelu, uudistuksen toisen vaiheen onnistuminen ja valtioneuvoston suunnittelema hakijasuman purkaminen.
Lauri Lehtoruusu
hallituksen puheenjohtaja
Janne Koskenniemi
pääsihteeri
