Lausunnot ja kannanotot


Kategoriat

Aalto-yliopiston ylioppilaskunta lausui Opiskelijoiden Liikuntaliiton hallitusohjelmatavoitteista

Aalto-yliopiston ylioppilaskunta (AYY) kiittää mahdollisuudesta lausua Opiskelijoiden Liikuntaliiton (OLL) hallitusohjelmatavoitteista. AYY haluaa kiittää hyvin aikataulutetusta lausuntokierroksesta sekä prosessin avoimuudesta.

 
Ylioppilaskunnan mielestä Opiskelijoiden Liikuntaliiton tulisi valita 1-3 valtakunnallisen tason kampanjakärkeä ja keskittyä hallitusohjelmavaikuttamisessa erityisesti korkeakoulujen liikuntapalvelujen resursointia lisääviin tavoitteisiin. Lausunnossa on valittu jokaisen teemakokonaisuuden osalta keskeisimmät hallitusohjelmatavoitteet, joita OLL:n tulisi edistää eduskuntavaalien yhteydessä.

 
1. Korkeakoululiikunnan arvostus näkyviin!

 
”Käynnistetään Liikkuva korkeakoulu -ohjelma, jolla kehitetään opiskeluympäristöä arkiaktiivisuutta tukevammaksi.”
Liikkuva korkeakoulu –ohjelma voi olla yksi keino edistää korkeakoulujen liikuntapalvelujen saavutettavuutta. Vaikuttamistyön tulee kuitenkin keskittyä ensisijaisesti korkeakoululiikunnan pysyvien rahoitusmekanismien vahvistamiseen.

 
”Opiskelijaliikunnan edistäminen otetaan pysyvästi mukaan OKM:n avustushakujen päätavoitteisiin.”
Ylioppilaskunnan mielestä tavoite on hyvä.

 
”Liikuntapalvelut huomioidaan korkeakoulujen rahoitukseen vaikuttavissa valtakunnallisissa opiskelijapalautekyselyissä.”
AYY kiittää siitä, että OLL:n hallitusohjelmatavoitteissa on useita korkeakoululiikunnan rahoitusta parantavia tavoitteita. Korkeakoulujen liikuntapalveluita mittaavan kysymyspatterin lisääminen osaksi muuta kyselyä ei kuitenkaan vielä takaa yliopistojen rahoituksen allokoimista liikuntapalveluihin. Lisäksi opiskelijapalautteen ensisijainen tehtävä on mitata koulutuksen laatua, ei korkeakoulujen käytännön järjestelyjen toimivuutta. Tämän vuoksi toivomme, että kirjaus korvataan uudella AYY:n esittämällä tavoitteella.

 
”Korkeakoulujen muiden tuki- ja palvelutoimintojen tavoin liikuntapalvelut arvioidaan osana Koulutuksen arviointikeskuksen suorittamia laadunvarmistusjärjestelmän auditointeja.”
Yliopistojen toinen auditointikierros toteutetaan vuosina 2014-2016, joten osa auditoinneista on jo tehty ennen hallitusneuvotteluja. Tämän vuoksi asiaa ei kannata esittää seuraavaan hallitusohjelmaan kirjattavaksi, ja ylioppilaskunta esittääkin kirjauksen poistoa.

 
Uusi kirjausehdotus:
”Korkeakoulujen liikuntapalvelut akkreditoidaan, ja liikuntapalvelujen laatu vaikuttaa korkeakoulujen rahoituksen määrään.”

 
Perusteluteksti:
Korkeakoulujen liikuntapalvelujen akkreditointi tulee tehdä seuraavan hallituskauden aikana. Korkeakoululiikunnan suositukset voivat toimia akkreditoinnin pohjalla, ja korkeakouluja tulee palkita liikuntapalvelujen kattavasta järjestämisestä.

 
Luvun yksi tavoitteet tärkeysjärjestyksessä:
1. Korkeakoulujen liikuntapalvelut akkreditoidaan, ja liikuntapalvelujen laatu vaikuttaa korkeakoulujen rahoituksen määrään.

2. Opiskelijaliikunnan edistäminen otetaan pysyvästi mukaan OKM:n avustushakujen päätavoitteisiin.
3. Käynnistetään Liikkuva korkeakoulu -ohjelma, jolla kehitetään opiskeluympäristöä arkiaktiivisuutta tukevammaksi.

 
2. Terveydenhuollosta saumattomasti liikuntapalveluihin!

 
”YTHS:lla käytössä oleva liikunnan mini-interventio otetaan käyttöön valtakunnallisesti myös muussa opiskeluterveydenhuollossa.”
Tavoite mini-interventio –palvelun laajentamista osaksi muuta opiskeluterveydenhuoltoa on hyvä ja kannatettava. Koska kunnat kuitenkin vastaavat lakisääteisesti opiskeluterveydenhuollosta, emme kuitenkaan näe kirjausta realistisena hallitusohjelmatavoitteena, sillä kuntien tehtäviä pyritään lähinnä karsimaan. Tavoitetta tulisi kuitenkin edistää jatkossa muilla foorumeilla.

 
”KELA-korvaus laajennetaan koskemaan myös lähetteellä tapahtuvaa liikuntaneuvontaa osana terveydenhuollon ja liikuntatoimen välistä palveluketjua.”
Tavoite on oikein hyvä ja kannatettava. Tämä voisi olla yksi Opiskelijoiden Liikuntaliiton kärkitavoitteista.

 
”Liikunta otetaan osaksi pitkäaikaistyöttömien ja syrjäytyneiden työllistämis- ja kuntouttamissuunnitelmia.”
Tavoite on oikein hyvä ja kannatettava. Liikuntapalveluissa tulee kuitenkin keskittyä ensisijaisesti palveluiden saavutettavuuteen ja edulliseen hintatasoon, ei pakkokeinoihin.

 
Luvun kaksi tavoitteet tärkeysjärjestyksessä:

1. KELA-korvaus laajennetaan koskemaan myös lähetteellä tapahtuvaa liikuntaneuvontaa osana terveydenhuollon ja liikuntatoimen välistä palveluketjua.

 
3. Yhdenvertaiset liikuntapalvelut kaikille!

 
”Valtion liikuntapaikkarakentamisen rakennustukien kriteeriksi otetaan liikuntatilojen käyttö myös korkeakoululiikunnalle.”
Tavoite on hyvä, mutta kenties liian yksityiskohtainen hallitusohjelmatavoitteeksi.

 
”Liikuntapaikkojen vuorojaosta tehdään kansalliset periaatteet, joissa opiskelijaliikunta
huomioidaan tasa-arvoisena käyttäjäryhmänä muiden kanssa.”
AYY pitää liikuntapaikkojen vuorojakoa ensisijaisesti paikallisena, ei valtakunnallisena kysymyksenä.

 
”Liikuntapaikkojen saavutettavuus otetaan nykyistä paremmin huomioon liikuntapaikkarakentamisen avustusten jaossa.”
AYY kiittää Opiskelijoiden Liikuntaliittoa liikuntapaikkojen saavutettavuutta lisäävien tavoitteiden edistämisestä. Kannatamme kirjausta lämpimästi.

 
”Monipuoliset lähiliikuntapaikat tukevat koko väestön aktiivisuutta.”
Kirjaus on pikemminkin toteava kuin konkreettinen tavoite. Esitämme kirjauksen poistoa.

 

”Kuntia kannustetaan pyörätieverkostojen kehittämiseen rahoittamalla kehittämisprojekteja sekä suuntaamalla varoja pyöräilyn edistämiseen perusrahoituksessa.”
AYY katsoo pyöräteiden kehittämisen olevan paikallinen kysymys. Tavoite on hyvä nostaa esille seuraavien kuntavaalien yhteydessä.

 
Luvun kolme tavoitteet tärkeysjärjestyksessä:
1. Liikuntapaikkojen saavutettavuus otetaan nykyistä paremmin huomioon liikuntapaikkarakentamisen avustusten jaossa.

 
Lauri Lehtoruusu                      Janne Koskenniemi

hallituksen puheenjohtaja         pääsihteeri

Lausunto lukiokoulutuksen uudistuksesta

Aalto-yliopiston ja ylioppilaskunnan yhteinen lausunto toimitettu Opetus- ja kulttuuriministeriölle pe 7.2.

Aalto-yliopisto ja Aalto-yliopiston ylioppilaskunta pitävät lukiokoulutuksen tuntijaon uudistamisen tavoitteita: yleissivistyksen vahvistaminen, jatkoopintovalmiuksien parantaminen ja tulevaisuuden yhteiskunnan vaatimien taitojen lisääminen, erittäin tärkeinä.

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden muotoutumiseen vaikuttavat merkittävästi globaalit taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristölliset ilmiöt.  Näihin ilmiöihin vaikuttaminen, reagoiminen ja valmistautuminen ratkaisevat hyvin pitkälle sen, millaiseksi tulevien sukupolvien Suomi muotoutuu. Tulevaisuuden menestys riippuu syvällisestä osaamisesta, uudistumiskyvystä ja innovatiivisiin tuotteisiin sekä palveluihin perustuvasta kestävän kehityksen kilpailukyvystä.  Korkean tason osaamista ja innovaatiota tukeva koulutus ja tutkimustoiminta ovat kilpailukykymme perusta.

Lukiokoulutuksen tavoitteet laajempien kokonaisuuksien hallinnasta ja tiedon yhdistämistä erilaisiin taitoihin kuten kriittinen ja luova ajattelu, vuorovaikutus ja kommunikaatiotaidot, eettiset ja moraaliset taidot, matemaattiset ja luonnontieteelliset taidot, humanistisyhteiskunnalliset taidot, kyky kokea ja tuottaa taiteellisia elämyksiä, ovat erittäin kannatettavia. Tuntijakoesitys on kuitenkin ristiriidassa näiden tavoitteiden kanssa.

Vaihtoehtojen A ja B mahdollistama oppilaan ainevalintojen satunnaisuus ei takaa lukiokoulutukselta vaadittavaa laajaa yleissivistystä. Vaihtoehto C ei tuo juuri lainkaan uudistuksia nykyiseen lukioon. Lukiokoulutuksen ”pirstaleisuuden” vähentäminen on sinänsä hyvä tavoite, mutta yksikään ehdotetuista vaihtoehdoista ei tarjoa toimivaa mallia tämän tavoitteen saavuttamiseen. Ehdotuksen toteuttaminen merkitsisi yleissivistyksen kaventumista ja koulutuksellisen epätasaarvon lisääntymistä.

Työryhmän ehdotusten herättämät kysymykset alakohtaisesti:

Tekniikan ala

Teknistieteellisen osaamisen perusta on matemaattisluonnontieteellinen koulutus. Tietotekniikka on oleellinen osa modernia teknistieteellistä osaamista. Lukion fysiikan opintomenestys näyttäisi ennustavan parhaiten onnistumista tekniikan alan yliopistoopinnoissa (Erkkilä, M. & Valovirta, T. 2007. Lukuvuoden 2006  2007 rekisteriaineiston tarkastelu: opintojen eteneminen ensimmäisenä ja toisena lukuvuotena.). Tätä taustaa vasten on varsin yllättävää, että jokaisessa työryhmän ehdottomassa tuntijakomallissa (A, B ja C) ollaan vähentämässä fysiikan kurssien määrää. Lukion fysiikan opetusta oltaisiin ehdotuksissa vähentämässä 25 % eli kahdeksasta kuuteen kurssiin. Työryhmän ehdotus tuntijaosta on ainakin näiltä osin pahasti ristiriidassa työryhmän itsensä asettamille lukioopintojen tavoitteille. Teknistieteellisen alan opintojen kannalta lukion tuntijaon keskeisin osa on matematiikan ja luonnontieteiden pakollisten ja syventävien valtakunnallisten kurssien yhteismäärä. Alan korkeakouluopiskelijoista merkittävä osa on opiskellut kaikki valtakunnalliset kurssit ja useat myös syventäviä koulukohtaisia kursseja. Diplomi-insinööriksi opiskelevilla on siis jo lukioopintojen aikana suuri into syventyä teknistieteellisellä alalla tarvittaviin aineisiin. Ehdotuksen mukainen tuntijako heikentäisi erityisesti opiskelijan mahdollisuutta syventyä fysiikkaan ja mahdollisesti myös matematiikkaan. Tämä on jopa ristiriidassa ehdotuksen omien perustelujen kanssa.

Aalto-yliopisto tekniikan korkeakoulut ehdottavat, että lukioiden fysiikan opetusta lisättäisiin nykyisestä.  Mikäli tämä ei kuitenkaan muiden tutkintoon liittyvien tavoitteiden kannalta ole mielekästä tai mahdollista, on mielestämme kansakuntamme tulevaisuuden kannalta huolestuttavaa, jos fysiikan kursseja vähennettäisiin nykyiseltä tasolta. Myöskään muiden luonnontieteellisten oppiaineiden syventävien valtakunnallisten kurssien lukumääriä ei tulisi vähentää. Lisäksi valinnaisuuden lisääminen sekä matematiikassa että luonnontieteissä vaikeuttaa lähtötason määrittämistä yliopistoopintojen alussa. Käytännössä tämä johtaa siihen, että yliopistoissa joudutaan opettamaan osa lukion sisällöistä.

On syytä myös huomata, ettei “yleisluonnontieteellinen” avauskurssi voi korvata sitä aukkoa, joka fysiikan ja myös matematiikan kurssien vähentäminen synnyttäisi.  Luonnontieteet eivät muodosta mitään yhtenäistä oppirakennelmaa, jonka saloihin yhteinen avauskurssi voisi lukio-opiskelijan johdattaa.  Avauskurssille suunniteltu oppisisältö, eli kuvaus “… luonnontieteellisten oppiaineiden luonteesta, tiedonmuodostumisperusteista sekä niiden antamista mahdollisuuksista ja hyödyntämisestä yhteiskunnassa ja työelämässä …” (raportti s. 37) ei valitettavasti ole erityisen hyödyllistä opintojen alkuvaiheessa, vaan tarjoaa parhaimmillaankin pintapuolisen ja eioperatiivisen tuntemuksen luonnontieteisiin, ilman mitään mahdollisuuksia syvempään tietoon, puhumattakaan operatiivisista taidoista.  Sen sijaan tällaisia oppisisältöjä voitaisiin sisällyttää kunkin luonnontieteellisen oppiaineen viimeisiin kursseihin, jolloin pystyttäisiin stimuloimaan syväoppimista ongelmalähtöisen oppimisen projekteilla. Samoin eheyttävien teemaopintojen tulisi sijoittua lukioopintojen loppupuolelle. Nämä eivät kuitenkaan saa vähentää valtakunnallisesti tarjottavien syventävien kurssien lukumäärää luonnontieteissä.

Työryhmä on ehdotuksissaan puuttunut myös matematiikan opetukseen. Teknistieteellisen korkeakoulutuksen kannalta ehdotukset heikentävät lukioopetuksen tarjoamaa pohjaa menestyä tekniikan alan yliopisto ja korkeakouluopinnoissa. Yhdistämällä lukion lyhyen ja pitkän matematiikan opiskelijoiden ensimmäiset kurssit yhdeksi kurssiksi, joudutaan pitkän matematiikan opiskelijoiden osalta käytännössä laskemaan oppimistasoa, jotta myös lyhyeen matematiikkaan orientoituneet opiskelijat voisivat menestyä kurssilla ja saada itselleen myönteisiä oppimiskokemuksia.  Kahdelle kovin erilaiselle kohderyhmälle suunnattua yhteistä kurssia ei ole mielekästä perustaa, vaan että tulisi pitäytyä nykyisessä käytännössä.

Työryhmä nostaa ansiokkaasti esille tyttöjen suhteettoman pienen osuuden lukioiden matemaattisluonnontieteellisillä kursseilla.  Kemian opintojen osalta tilanne on tyydyttävä, vaikkakaan ei tasapuolisella 50% tasolla. Fysiikan syventäville kursseille osallistuvista vain 26 % on tyttöjä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hukkaamme valtavasti kansallista innovaatioihin tuottavaa älykkyyspotentiaalimme, kun tytöt jäävät, jättäytyvät tai mahdollisesti jopa jätetään fysiikan opetuksen ulkopuolelle.

Meidän on kehitettävä keinoja, joilla tytöt saataisiin kiinnostumaan ja innostumaan tekniikan alan opinnoista, koska. Tähän tarvitaan markkinointi ja viestintätyötä, roolimalleja sekä matematiikan ja luonnontieteiden demystifiointia, tärkeimpänä kohderyhmänä lukiolaiset. Toimijoina avainasemassa ovat lukion matematiikan ja fysiikan opettajat, joiden osaaminen ja opiskelijakeskeisyys parhaimmillaan kannustavat merkittävästi nykyistä enemmän tyttöjä matematiikan ja fysiikan opintoihin ja sitä kautta pääsymahdollisuuden tekniikan alan yliopistoihin ja korkeakouluihin. Tämä polku johtaa nuoria korkeaa jalostusarvoa tuottaviin ammatteihin ja sitä kautta kansallisen hyvinvoinnin kasvuun teknistyvässä maailmassa, jossa taloudellisen arvonluonnin ydin ennustetaan olevan ”Internet of things”. Asioiden ja esineiden tietomaailman hallinnassa tyttöjen nykyistä vahvempi mukaan saaminen loisi taloudellista ja yhteiskunnallista lisäarvoa.  Aalto-yliopiston tekniikan korkeakoulut esittävät pontenaan, että työryhmän esille nostamaan ongelmaan tyttöjen pienestä osallistumismäärästä fysiikan lukio-opetukseen puututtaisiin kansallisella toimenpideohjelmalla, joka sisältäisi yllä esittämiämme elementtejä.

Kauppatieteellinen ala

Kauppakorkeakoulu pitää tärkeänä, että lukio säilyy yleissivistävänä opinahjona, joka takaa lukion suorittaneelle laajat mahdollisuudet jatkoopintoihin mahdollisimman monella alalla. Erityisen tärkeää on, että lukion suorittaneella on erinomainen äidinkielentaito, hyvä matematiikan osaaminen ja ainakin yhden vieraan kielen hyvä taito. Näin lukion suorittaneella on hyvät edellytykset hakeutua jatkoopintoihin kauppatieteelliselle alalle. Lisäksi on huomattava, että taloustieto ja talouden lukutaito pitäisi kuulua yhteiskuntatieteellisiin opintoihin, koska ne antavat sellaisia valmiuksia, joita jokainen aikuinen kansalainen tarvitsee nykypäivänä.

Taiteen ala

Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu kouluttaa kuvataiteen aineenopettajia, joten tarkastelemme lukion tuntijakoehdotusta erityisesti opettajankoulutuksen ja kuvataideoppiaineen näkökulmasta. Kuvataide lukion oppiaineena luo perustan visuaalisten ja luovien alojen osaamiselle ja yleissivistykselle, ja myös alojen korkeakouluopinnoille.

Median ja muun visuaalisen kulttuurin kriittinen lukutaito on kaikille kuuluvaa yleissivistystä kulttuurissamme, jossa informaatio on ja tulee olemaan yhä visuaalisempaa. Edellä mainitut tavoitteet ovat kuvataideoppiaineen ydintä. Näitä taitoja ja tietoja ei voi jättää pelkän valinnaisuuden varaan. Yksi tai ei yhtään pakollista kuvataideoppiaineen kurssia merkitsisi, että lukiosta valmistuva jää ilman visuaalista ja taiteellista yleissivistystä. Kuvataiteen keinoin on myös mahdollista käsitellä luovilla keinoilla lukuisia yleissivistäviä lukiokoulutuksen sisältöjä. Kuvataide painottaa nykyään visuaalisesti ja digitaalisesti kommunikoivaa kulttuuria, esimerkiksi erilaisten mediaviestien tulkintaa, ja jakaa tässä suhteessa sisältöjä vaikkapa yhteiskuntaopin ja äidinkielen kanssa. Yleissivistävän lukion tavoitteiden mukaisesti pakollisia kuvataiteen kursseja on oltava kaksi.

Vaihtoehdoissa A ja B ehdotettu valinnaisuuden lisääminen tulisi vaarantamaan pätevien kuvataideopettajien antaman asiantuntevan opetuksen, koska virkoja ei voida perustaa pelkkien valinnaiskurssien varaan. Ehdotus suosii väkirikkaiden alueiden ja suurten kaupunkien suuria lukioita. Pienten lukioiden lakkauttaminen ja lukioverkoston harventaminen vaikuttavat sekä lukiokoulutuksen tasoon että koulutuksen alueelliseen tasaarvoon, sillä kuntatasolla peruskoulun yläluokkien tuntimäärät eivät riitä ns. pienten oppiaineiden kuten kuvataiteen aineenopettajan virkojen perustamiseen.

Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu on erityisen huolissaan suomalaisten lukiolaisten taidoista ja tiedoista visuaalisilla ja luovilla aloilla. Nousevat luovat alat, kuten peliteollisuus, perustuvat tulevaisuuden nuorten tekijöiden osaamiseen. Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu kouluttaa suunnittelijoita, arkkitehteja, kuvataideopettajia, taide ja museokentän toimijoita sekä muita visuaalisten alojen huippuosaajia ja asiantuntijoita, joilla on edellytykset toimia ja menestyä kansainvälisesti. Huipputason saavuttaminen korkeaasteen koulutuksessa on riippuvaista riittävän laajasta ja syvällisestä, kaikkia oppilaita koskettavasta yleissivistävästä koulutuksesta kuvataiteen ja muun visuaalisen kulttuurin alueilla.

Työryhmä esittää erityistehtävän saaneiden lukioiden korvaamista valtakunnallisen tuntijaon valinnaisuuden lisäämisellä. Erityistehtävän saaneet lukiot ovat kuitenkin avainasemassa silloin, kun nuori jo varhaisessa vaiheessa suuntautuu tulevalle ammattialueelleen. Taiteiden ja suunnittelun korkeakoululla on erinomainen kokemus erityislukioista valmistuneista opiskelijoista. Varhaista erikoistumista ei edellä mainituista syistä pystyttäisi tukemaan lisäämällä valinnaisuutta kaikissa kouluissa. Erityistehtävän saaneet lukiot ovat hankkineet asiantuntemusta ja osaamista, jota ei voi eikä tarvitse edellyttää kaikilta kouluilta. Taideaineiden osalta yksikään ehdotetuista vaihtoehdoista ei tarjoa erityislukioiden opetusta vastaavaa kurssitarjontaa.

Ehdotus lisää koulutuksellista epätasaarvoa eikä takaa lukiokoulutukselta vaadittavaa visuaalisen ja taiteellisen perusosaamisen ja yleissivistyksen saavuttamista. Taideaineiden valinnaisuuden lisäämisellä ei voida korvata taidealojen erityisen koulutustehtävän saaneita lukioita. Ehdotuksella on myös kielteisiä vaikutuksia lukiolaisten jatkoopintomahdollisuuksiin ns. luovilla aloilla.

Aalto-yliopiston ylioppilaskunta

Aalto-yliopiston ylioppilaskunta haluaa kiinnittää erityisesti huomiota siihen, että valinnaisuuden lisääntyminen johtaa opintopolkujen eriytymiseen entistä aiemmin. Nuoret joutuvat jo nykyisin tekemään varhaisessa vaiheessa tulevaisuuteensa ja jatkokoulutusmahdollisuuksiinsa ratkaisevasti vaikuttavia valintoja vailla riittävää tukea. Opintoohjauksen merkitys nykyistä sujuvammassa jatkoopintoihin hakeutumisessa on ratkaiseva ja opintoohjauksen laatua on parannettava. Toisen asteen opintoohjauksen parempaa resursointi sekä henkilökohtaisen jatkokoulutussuunnitelman tekeminen ovat toimivia tapoja tukea suomalaisia nuoria jatkoopintoihin ja hyvälle työuralle.

Ylioppilaskunta toteaa, että korkeakoulukentällä on paineita hyödyntää lukiokoulutusta opiskelijavalinnoissa entistä enemmän. Lukiokoulutuksen nimellisesti samankaltaiset oppiaineet eivät nykyiselläänkään vastaa yliopistotason vastaavia aineita kovin hyvin, ja nämä sinällään kannatettavat uudistukset lukiokoulutukseen vahvistavat tunnetta siitä, että lukiokoulutusta ja jatkoopintojen nivelvaihetta kehitetään erillään toisistaan, vaikka niillä tulisi olla yhteisiä tavoitteita. Lukiokoulutus ei nykyiselläänkään sinällään sovellu aina kovin hyvin soveltuvan ja motivoituneen opiskelijaaineksen rekrytoimiseen ja ehdotettu uudistus hämärtäisi tilannetta entisestään. Korkeakoulusektorilla tämä tullee johtamaan siihen, että korkeakoulut kehittävät jatkossa entistä voimakkaammin uuteen teknologiaan perustuvia valintamenettelyjä, jotka mahdollistavat niille soveltuvan opiskelijaaineksen rekrytoinnin joustavasti. Opiskelijoiden subjektiivinen oikeus suorittaa standardoituja lukiodiplomeja parantaisi osaltaan lukiokoulutuksen relevanssia jatkokoulutuksen kannalta.

Lausunnon keskeinen sisältö

Tulevaisuuden yhteiskunta vaatii monipuolisia tietoja ja taitoja, joiden pohja luodaan monipuolisella lukiokoulutuksella.
Laajaalainen yleissivistys on lukiokoulutuksen tärkein ominaisuus. Työryhmän tuntijakoehdotus on ristiriidassa lukiokoulutuksen tavoitteiden kanssa ja merkitsisi yleissivistyksen kaventumista ja koulutuksellisen epätasaarvon lisääntymistä.

Lukioiden opintoohjaus on keskeisessä roolissa jatkokoulutukseen hakeutumisen sujuvoittamisessa ja erilaisten vaihtoehtojen esittämisessä ja mahdollisuuksien avaamisessa.  Opintoohjauksen laatua on parannettava niin että oppilaat saavat realistinen kuva jatkoopintoihin pääsemisen edellytyksistä ja tukea henkilökohtaisen jatkokoulutussuunnitelman tekoon.

Aalto-yliopiston eri koulutusalojen näkökulmasta työryhmän ehdotus kaventaa lukiolaisten taito ja tietopohjaa. Tämä vaarantaa lukiolaisten jatkoopintokelpoisuuden ja vaikeuttaa heidän yliopistoopintojensa aloittamista ja opintojen sujuvaa edistymistä.

Martti Raevaara
Vararehtori
Aalto-yliopisto

Lauri Lehtoruusu
Hallituksen puheenjohtaja
Aalto-yliopiston ylioppilaskunta

AYY:n lausunto korkeakoulujen yhteishakua koskevasta valtioneuvoston asetuksesta

Aalto-yliopiston ylioppilaskunta lausuu kunnioittaen luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi korkeakoulujen yhteishausta seuraavaa.

Yleistä

Yleisellä tasolla asetuksessa korostuu valintojen teknisen toteuttamisen helppous hallinnon näkökulmasta. Teknisen näkökulman sijaan valintauudistuksessa olisi hyvä korostaa hakijoiden mahdollisuuksia saada todenmukaista tietoa korkeakouluopinnoista sekä hakijoiden mahdollisuuksia hakeutua tähän tietoon perustuen itselleen sopivimpina pitämilleen aloille. Korkeakoulujen näkökulmasta valintauudistuksen tulisi tukea korkeakoulujen mahdollisuuksia rekrytoida soveltuvia ja motivoituneita opiskelijoita. Ylioppilaskunnan huolena on, että teknisen näkökulman korostuminen johtaa siihen, että opiskelijat ajautuvat nykyistä enemmän opiskelemaan aloja, jotka he myöhemmin havaitsevat itselleen vääriksi valinnoiksi. Tällöin valintauudistuksen tavoitteet jäävät toteutumatta. Asetusvaiheessa on vielä mahdollista viedä valintauudistusta hakijoiden ja korkeakoulujen näkökulmasta mielekkäämpään suuntaan.

Yksityiskohtaisia huomioita

2§ Hakukohteet
Yli kymmenentuhatta hakijaa hakee vuosittain yli kuuteen hakukohteeseen. Osalla näistä hakijoista on tähän varmasti perusteltu syy. Ylioppilaskunnan mielestä valintauudistuksen teknisen toteuttamisen helppous ei voi olla syy rajoittaa näin suuren joukon tulevaisuutta merkittävästi määrittäviä valintoja.  Hakukohteiden määrän tekninen rajaus tulisikin asettaa korkeammaksi, esimerkiksi yhdeksään kohteeseen. Mikäli muita nivelvaiheen jouhevoittamisen toimenpiteitä toteutetaan järkevästi, hakukohteiden määrien voidaan tulevaisuudessa odottaa laskevan luonnollista tietä hakukohteiden yhdistelemisen ja todenmukaisen opiskeltavia aloja koskevan tiedon lisääntymisen myötä.

Se, että asetus mahdollistaa yliopistoille ns. ensisijaisuuspisteiden käyttöönoton on hyvä asia, sillä tämä mahdollistaa yliopistoille hakijoiden priorisoinnin näiden motivaation mukaan. Mikäli ensisijaisuuspisteitä ei ole käytössä, ei uudistukseen sisältyvästä yhden korkeakoulupaikan tarjoamisestakaan ole hyötyä yliopiston tai hakijan kannalta.

Ylioppilaskunnan mielestä tulisi voida muuttaa hakutoivejärjestystään vielä hakuajan päättymisen jälkeen. Hakuprosessi lisää hakijan tietoa hakukohteesta, mikä saattaa vaikuttaa hakutoivejärjestykseen. Myös perhesyyt vaikuttavat osalla hakijoista siihen, mistä ohjelmasta ja erityisesti miltä paikkakunnalta hakijan on syytä ottaa paikka vastaan.

3§ Hakijan valitseminen hakukohteeseen
Opiskelijan tulee voida valita opiskelupaikka niistä hakukohteistaan, joiden valintaehdot hän täyttää, ei vain yhdestä hänelle tarjotusta paikasta.

4§ Lisähaku
Ylioppilaskunta kiittää asetukseen sisältyvästä lisähaun mahdollisuudesta. Hakujärjestelmän kokonaisuutta palvelee, että ensimmäisten paikan vastaanottamisten jälkeen voidaan järjestää vielä toinen kierros, jossa niille hakijoille, jotka eivät olisi muuten opiskelupaikkaa saaneet, tarjotaan vapautuneita paikkoja.

Lopuksi

Edellä esitellyt muutokset toteuttamalla on mahdollista viilata opiskelijavalintauudistusta parempaan suuntaan. Opiskelijavalintauudistukseen liittyy myös ainakin vuodesta 2010 asti opetus- ja kulttuuriministeriön valmisteluasiakirjoissa esiintynyt näkökulma alan vaihtamisesta jo korkeakoulutuksen ensimmäisen syklin aikana. Tämä tuhansien opiskelijoiden arkea ja tulevaisuutta koskeva asia on jäänyt valintauudistuksessa tähän asti luvattoman vähälle huomiolle, vaikka sen alun perin piti olla olennainen osa uudistuksen onnistumista. Opetus- ja kulttuuriministeriön tulisikin kiireesti ottaa asiassa aloite ja huolehtia siitä, että korkeakoulut luovat asiasta yhteiset käytännöt. Vain näin voidaan turvata hakijoiden yhdenvertainen kohtelu, uudistuksen toisen vaiheen onnistuminen ja valtioneuvoston suunnittelema hakijasuman purkaminen.

 

Lauri Lehtoruusu
hallituksen puheenjohtaja

Janne Koskenniemi
pääsihteeri

Haluamme lisää kansainvälisiä opiskelijoita – lukukausimaksuilla kansainvälisten opiskelijoiden määrä vähenee

Aalto-yliopiston ylioppilaskunta
Kannanotto
11.11.2013

Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä haluaa lisätä kansainvälisten opiskelijoiden määrän Suomessa 60 000 opiskelijaan. Tärkeimpänä keinona ryhmä ehdottaa lukukausimaksuja EU/ETA-alueen ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Myös Aalto-yliopiston ylioppilaskunta haluaa lisää kansainvälisiä opiskelijoita. “Kansainvälisessä yliopistossa luodaan verkostoja, jalostetaan monikulttuurisissa ryhmissä ideoita sekä rakennetaan Suomen tulevaisuuden menestystä”, AYY:n hallituksen puheenjohtaja Piia Kuosmanen linjaa. “Lukukausimaksut eivät kuitenkaan tätä tavoitetta toteuta. Kansainvälisen koulutuksen välittömät kustannukset yhteiskunnalle katetaan jo opiskelijoiden omalla kulutuksella, ja ne ovat sitä paitsi hyvin kannattava investointi.”

Kansainvälisen opiskelijabarometrin mukaan koulutuksen maksuttomuus on koulutuksen ja tutkimuksen laadun ohella tärkein syy tulla opiskelemaan Suomeen. Suomen kilpailuetu on maine luotettavana, tasa-arvoisena opiskelumaana. Kun lukukausimaksuja kokeiltiin Suomessa, Aalto-yliopistossa vain 6 % lukukausimaksuun velvoitetuista ulkomaalaisista opiskelijoista otti saamansa opiskelupaikan vastaan. Edes kaikki täyden, myös elinkustannukset kattavan stipendin saaneista eivät tulleet Suomeen. Ruotsissa ja Tanskassa EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden määrät ovat lukukausimaksujen myötä romahtaneet, eivätkä ole palautuneet massiivisesta stipendirahastojen kasvattamisesta huolimatta. Maksuista ei ylipäänsä ole odotettavissa tuloja muun muassa stipendien ja hallinnon aiheuttamien kustannusten takia – Aallon lukukausimaksukokeilun kustannukset ovat lähes kaksinkertaiset tuloihin verrattuna.

Koulutusvientikeskustelussa on otettava huomioon ulkomaalaisten opiskelijoiden mukanaan tuoma hyöty Suomen kansantaloudelle. Ulkomaalainen opiskelija rahoittaa oleskelunsa säästöjen sekä stipendien turvin ja käyttää opiskeluaikanaan suomalaisia palveluita. Opiskelijajärjestöjen koulutusviennin visiotyöryhmän selvityksen mukaan Suomessa nyt opiskelevat 20 000 ulkomaalaista opiskelijaa tuovat kansantalouteemme vuositasolla noin 170 miljoonaa euroa kulutuksellaan. Puolet ulkomaalaisista opiskelijoista työllistyy Suomeen vuoden kuluessa valmistumisestaan tuoden mukanaan uutta osaamista, kuitaten myös Suomen jättäneiden koulutuksen kustannukset verotuloina sekä paikaten negatiivista huoltosuhdettamme. AYY:n teettämän kyselytutkimuksen mukaan kaksi kolmesta ulkomaalaisesta opiskelijasta toivoisi työllistyvänsä tänne ja vain 16 % suunnittelee opintojen jälkeen lähtevänsä Suomesta. Vaikka opiskelijat valmistuttuaan lähtisivätkin muualle töihin, heidän koulutustaan ei voi pitää huonona sijoituksena. ”Esimerkiksi Afrikan unionin nykyinen johtaja, Etiopian pääministeri Hailemariam Desalegn, on entinen tamperelainen teekkari” toteaa Kuosmanen. ”Henkilökohtaiset kontaktit ja täällä opiskelleiden siteet pohjoiseen maahamme ovat valtavia mahdollisuuksia Suomelle ja suomalaiselle vientiteollisuudelle.”

AYY haluaa Lipposen työryhmän tavoin tehdä suomalaisesta koulutuksesta kansainvälisen koulutuksen menestyjän. Haluamme nähdä suomalaista koulutusta vietävän maailmalle esimerkiksi konsulttipalveluina, yliopistojen koulutusyritysten ulkomailla järjestämänä koulutuksena ja kaikille avoimena verkko-opetuksena.

 

Piia Kuosmanen, AYY:n hallituksen puheenjohtaja
Janne Koskenniemi, pääsihteeri

 

Lisätietoja:

Kansainvälisten asioiden asiantuntija Milla Ovaska puh. 050 520 9446

AYY:n lausunto Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokousmateriaaleista

Alta löydät AYY:n lausunnon Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokousmateriaaleista. Alkuperäiset materiaalit löytyvät SYL:n nettisivuilta.

1.    Aalto-yliopiston ylioppilaskunta lausuu Suomen ylioppilaskuntien liiton toimintasuunnitelmasta 2014 seuraavasti:

Toimintasuunnitelmassa on esitetty paljon hyviä asioita SYLn tavoiteltavaksi. Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan tavoite tällä lausunnolla on priorisoida kirjauksista tärkeimmät ajettaviksi ja kehittää kaikkia niin, että liiton ensi vuoden toiminta lähtee räjähtäen käyntiin. Toimintasuunnitelman rakenne on hyvä. Suuria projekteja on helpompi kommentoida ja liittokokous voi käyttää todellista valtaa määritellä sitä, mitä SYL tekee tulevana vuonna.

Yleisesti toimintasuunnitelmasta esitämme, että jokaisen projektin kohdalla käydään läpi, mitkä kappaleet vain taustoittavat projektia. Esitämme taustaselvityksiä poistettavaksi ja korvattavaksi tavoitteilla ja keinoilla niiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Taustan voi tarjota liittokokoukselle samaan tapaan kuin linjapaperinkin kohdalla, erillisinä perustelukirjauksina, joita ei tarvitse liittokokouksessa sinällään käsitellä ja hyväksyä.

1.     Kohti eduskuntavaaleja

Kirjauksessa esitellyt viisi hallitusohjelmatavoitetta ovat hyviä. Esitämme niiden tiivistämistä neljään siten, että kirjaukset 1. Opintorahapainotteinen opintotuki ja 4. Ylioppilasliikkeen perustulovisio yhdistetään ensimmäiseksi kirjaukseksi. Esitämme myös, että kirjauksessa mainitaan opintotuen rakenteen, opiskelijaperheiden ja etuuksien yhteensovittamisen lisäksi tavoite säilyttää opintotuen kesto nykyisellä tasolla. Aalto-yliopiston ylioppilaskunta ajaa omassa perustulomallissaan kustannusneutraalia perustuloratkaisua ja toivomme sitä myös SYLn perustulovisiolta. Esitämme uudeksi ensimmäiseksi kirjaukseksi siis seuraavaa:

Opintotuen nykyrakenne säilyy. Opintotuki on opiskelijan elämäntilanteet joustavasti huomioonottava ja tasoltaan riittävä osa sosiaaliturvajärjestelmää. Opintotukea ja muuta sosiaaliturvaa kehitetään erityisesti opiskelijalapsiperheiden toimeentulon parantamiseksi sekä opintotuen yhteensovittamista muiden etuuksien kanssa kehitetään. Opintotuen tukikuukausiin perustuvaa rajoitusta ei korvata uusilla rajoituksilla ja tukikuukausien määrää ei vähennetä. Pitkällä tähtäimellä sosiaaliturvajärjestelmää kehitetään vaiheittain kohti yksilökohtaista, vastikkeetonta ja riittävää perustuloa. Jokaisella ihmisellä on subjektiivinen oikeus perustoimeentuloon, joka rahoitetaan nykyisen toimeentulojärjestelmän puitteissa.”

Viides kirjaus 5. Huoltosuhde ja sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus ansaitsee mielestämme suuremman painoarvon. Sillä tulisi olla joko korkeampi prioriteetti hallitusohjelmatavoitteissa tai kokonaan oma projekti, jos sitä luontevammin ajetaan hallitusneuvottelujen ulkopuolella. Tähän palataan projektin 3. Mistä työtä? kohdalla.

2.     Opiskelijat <3 Eurooppa

Tässä kirjauksessa on paljon sitä perustelevaa, taustoittavaa tekstiä, jonka voi poistaa. Sen tilalle toivomme esitystä siitä, miten kirjauksessa mainitut teemat konkretisoidaan tavoitteiksi. Kirjauksen viimeinen luku esittelee Eurooppa-vaikuttamisen väylät. Sen lisäksi siinä tulisi käydä ilmi mitkä ovat niitä tavoitteita, joita juuri näissä välineissä on tehokkaampi edistää kuin muilla tavoin. Mikä on sitä lainsäädäntöä, johon SYL yrittää vaikuttaa vuonna 2014 näillä foorumeilla?

3.     Mistä työtä?

Esitämme, että tämä kirjaus korvataan kokonaan toisella työelämäkirjauksella. Nykyisessä muodossaan se sisältää vain taustoitusta ilman projektia.

Hallitusohjelmatavoitteiden kirjaus 5. Huoltosuhde ja sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus voisi tuoda rungon uudelle kirjaukselle tämän projektin tilalle. Sen tavoite olisi uudistettavan työelämä-linjapaperin tavoitteiden lobbaaminen. Kuten linjapaperista käy ilmi, jatkossa ylioppilasliikkeelle ei riitä tavoitella vain eläkeiän mekaanista nostamista, vaan sukupolvien välinen tasavertaisuus vaatii myös muita toimia esimerkiksi työeläkemaksujen osalta. Näiden tavoitteiden saaminen niistä päättävien tahojen pöydälle ja keskusteluyhteyden avaaminen työmarkkinajärjestöjen kanssa näistä kysymyksistä olisi uuden projektin keskeisintä toimintaa.

4.     Oppimisen renessanssi

Projekti on tavoitteiltaan kannatettava. Sivistyksen ja oppimisen rooli osana suomalaista yhteiskuntaa on huomioitava tulevaisuuden hyvinvointia rakennettaessa. Emme usko, että vuosien Kyky-työskentelyn jälkeen olemme kuitenkaan siinä tilanteessa, että SYLn pitäisi aloittaa kipupisteiden kartoittamisesta ja hyvien käytänteiden keräämisestä. Esitämme, että kirjauksen viimeinen kappale kirjoitetaan jo nyt uusiksi yhteistyössä Kyky-projektin toimijoiden kanssa niin, että siitä käy ilmi keskeiset vaikuttamisen verkostot ja SYLn panos niiden tapaamiseen ja jo tiedossa olevien hyvien käytäntöjen levittämiseen.

Vuonna 2013 aloitettua Tulevaisuuden yliopisto –projektia on hyvä jatkaa osana tätä kirjausta. Lisäksi on huolehdittava, että SYL:on ja ylioppilaskuntien työnjako on kaikille toimijoille selkeä, varsinkin kehitettäessä yksittäisten yliopistojen toimintaa.

5. Maailman tasa-arvoisin ja saavutettavin koulutusjärjestelmä

Tämä kirjaus on mielestämme erityisen kannatettava. Esitämme, että siinä käsitellyt hajanaisesti edistetyt asiat kootaan kirjauksen kuvaamalla tavalla sateenvarjokäsitteen koulutuksen tasa-arvo tai koulutuksen saavutettavuus alle. Sen lisäksi haluaisimme, että näiden kysymysten kanssa työskenteleville tahoille tarjotaan argumentit puolustaa työtään niin kansallisesti kuin paikallisesti. Kirjausta voi vielä terävöittää valitsemalla, mikä ytimekäs termi toimisi parhaana sateenvarjokäsitteenä. Maailman tasa-arvoisin ja saavutettavin koulutusjärjestelmä on liian pitkä brändättäväksi termiksi, jota yritetään vakiinnuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Koulutusvienti tulee varmasti olemaan ensi vuonna julkisessa keskustelussa. SYL:on tulisi ohjata tätä keskustelua proaktiivisesti. Maailman tasa-arvoisin ja saavutettavin koulutusjärjestelmä voi käsitteenä vastata myös positiivisesti koulutusvientitarpeisiin. Keskustelussa tulisi korostaa esim. massiivisia verkkokursseja sekä opettajakoulutusjärjestelmää, joiden viennin edistäminen ei vaaranna nykyisen koulutusjärjestelmämme vahvuuksia, kuten maksutonta koulutusta.

6. Opiskelijaperhe on paras!

Otsikostaan huolimatta tämä kirjaus on erittäin tärkeä ja etenkin 6+6+6-mallin edistämistä on syytä jatkaa. Taustoittamisen ja perheellisten opiskelijoiden ongelmien selvittämisen sijaan esitämme, että kirjauksessa keskityttäisiin nykyisten tavoitteiden edistämiseen. Perheellisten opiskelijoiden ongelmiin tutustumisessa Aalto-yliopiston ylioppilaskunta suosittelee ministeriön julkaisua Opiskelijaperheet ja opintotuki (Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2009:14) uusien, itse tehtyjen selvitysten tilaamisen sijaan.

7. Askeleet kohti perustuloa

Kannatamme lämpimästi perustuloon liittyvää projektia toimintasuunnitelmaan. Se ei kuitenkaan saa jäädä liian vaatimattomaksi. SYL:llä tulee olla liittokokouksen kannan mukainen perustulomalli, muuten kannanmuodostus muuttuu tulkinnanvaraiseksi mahdollistaa keskenään aivan ristiriitaisten tavoitteiden ajamisen. Esitämme, että lause ”Oman perustulomallin kehittämisen sijaan SYL:sta tulee vuonna 2014 suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän asiantuntija, jolla on hallussaan järjestelmän kehittämisen avaimet.” poistetaan. Jotta perustulokeskustelua on mahdollista käydä, on määriteltävä kaksi asiaa. On oltava käsitys siitä, mitkä etuudet korvataan perustulolla. Sen lisäksi ja sitä kautta määrittyy tavoitellun perustulon suuruusluokka. SYLn perustulomallin ei tarvitse vastata kaikkiin kysymyksiin, mutta ilman näitä kahta lähtökohtaa ei perustulokeskustelua voi käydä rakentavasti.

Esitämme myös, että kirjauksessa mainittuja ”yksittäisiä parannuksia sosiaaliturvajärjestelmään” tarkennetaan siten, että käy ilmi, mitkä ovat seuraavaksi tavoiteltuja parannuksia. Ihmisten käsitykset perustulosta vaihtelevat suuresti. Ilman näitä muutoksia voivat kaksi täysin eri asiaa ajavaa näkökantaa joko kannattaa tai vastustaa SYLn perustulotyötä oman tulkintansa mukaisesti.

AYY esittää, että SYL:n perustulomallin tulisi koostua vähintään seuraavista elementeistä:

  • kiinteä perusosa, joka kattaa niukat asumis- ja elinkustannukset
  • tarveharkintainen osa/osia, jotka takaavat esim. sairas- ja vanhemmuusajan toimeentulon
  • opintolaina/muu sosiaalinen mikrolaina, jonka avulla opiskelija/ihminen voi täydentää toimeentuloaan silloin, kun ansiotyön vastaanottaminen ei ole vaihtoehto

Riippumatta liittokokouksen päättämän mallin yksityiskohdista, on tärkeää, että SYL voi päättää myös ensimmäiset askelmerkit, joilla päätettyä mallia lähdetään edistämään. Edellytämmekin, että SYL:n hallitus huolehtii lopullisissa liittokokousmateriaaleissa olevan sekä pohjaesitys malliksi että pohjaesitys ensimmäisistä askelista sen toteuttamiseksi.

8. Sata lasissa maailmalle, yliopistot!

Tätä kirjausta terävöittäisi, jos sen toimintatapoja selkeytettäisiin. Esitämme, että taustoittamisen, keskustelun aloittamisen ja tarkastelun sijaan kirjauksessa nimettäisiin ne kansalliset toimijat, joiden suuntaan kansainvälistymisen ilosanomaa tulisi eniten levittää ja keskeinen toiminta yliopistoissa, joka asiaa edistää. Ongelmana ei useinkaan ole opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonala, vaan kansainvälisten opiskelijoita ja yliopistojen kansainvälistymistyötä ympäröivä muu maailma. Esitämme siis, että projektiin otetaan selkeä kansallinen kärki, esimerkiksi vaikuttaminen sisäministeriön hallinnonalalla – ministeriö on lupa-asioiden käsittelijänä opetus- ja kulttuuriministeriön jälkeen keskeisin toimija suhteessa kansainvälisiin opiskelijoihin – ja yliopistojen sisäinen tavoite, esimerkiksi kansainvälistymisen tavoitteiden määrittely ja käytännön ohjeiden tarjoaminen yliopistoille siitä, miten kansainvälistyminen on toteutettavissa. Kansainvälisten opiskelijoiden integraation edistäminen tuomalla positiivisia esimerkkejä julkisuuteen on myös tärkeää.

2.    Aalto-yliopiston ylioppilaskunta lausuu Suomen ylioppilaskuntien liiton muutosehdotuksista linjapaperiin seuraavasti:

1. Toimeentuloa koskevat muutosesitykset (6.1)

Pidämme uutta muotoiluehdotusta onnistuneena ja selvänä parannuksena voimassaolevaan kirjaukseen.

(6.2.)

Yleiskommenttina kaikki kappaleessa esitetyt muutokset tulee muuttaa linjapaperin kielelle toteutuneen tavoitetilan kuvauksiksi preesensiin ja ”tulee kehittää”-muotoilut on poistettava.

Esitämme kappaleen ”Sosiaaliturvajärjestelmää tulee yhdenmukaistaa niin, että se kohtelee oikeudenmukaisesti eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Kaikilla sosiaaliturvan varassa olevilla pitää olla riittävä toimeentulo” uudelleen muotoilua. Perustulon ideaan kuuluu se, että aivan kaikilla on riittävä toimeentulo, joten sosiaaliturvan varassa elävien yksilöinti on tässä tarpeetonta. Tästä ajatuksesta kappaleen tulisi alkaa. Sen lisäksi esitämme ensimmäisen virkkeen tilalle uutta virkettä, joka paremmin selventäisi, mitä sillä haetaan. Esitämme siis uudeksi muotoiluksi seuraavaa:

”Sosiaaliturvajärjestelmä on yhdenmukainen ja kaikilla on riittävä toimeentulo. Erityistä tukea tarvitsevat saavat perustulon lisäksi tarvitsemansa tuen elämäntilanteensa mukaisesti.

2. Työelämää koskevat muutosesitykset (6.3.1.)

Kannatamme kaikkia tämän kohdan kirjauksia ja syleilemme kehräten linjausta työelämämaksujen tasokorotuksesta. Olisimme itse ehdottaneet sitä lisättäväksi, ellette olisi laittaneet sitä jo pohjiin. Esitämme kuitenkin myös tässä yhteydessä kirjausten muuttamista linjapaperiin sopivalle kielelle. Kielellisten korjausten lisäksi tämä tarkoittaa, että esitämme lausetta ”jotta myös suurille ikäluokille kohdistuu mahdollisimman oikeudenmukainen ja kohtuullinen maksuosuus.” poistettavaksi. Se on luonteeltaan taustoittava ja kuuluu esityksen perusteluihin, ei itse linjapaperiin. Samalla koko virkkeen voisi muotoilla uusiksi. Esitämme kirjauksen tilalle muotoilua:

Eläkejärjestelmän rahoittamiseksi työeläkemaksut ovat riittävän korkeat maksamaan eläkkeet yhteiskunnassa sovitulla tasolla.

3. Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan muutosesitykset

Esitämme lisäksi nykyiseen linjapaperiin muutamia muita muutoksia.

(2.2.)

Nykyinen opintotukikirjaus ottaa huonosti huomioon opintotuen ympärillä vuonna 2013 käydyn keskustelun ja opintotuen uudet haasteet. Siksi esitämme opintotukea koskevaan linjapaperin osaan seuraavaa uutta kirjausta:

”Tukikuukausien määrä on rajattu ja kaikilla opiskelijoilla on mahdollisuus käyttää tukikuukautensa täysimääräisenä muiden rajoitusten sitä estämättä. Tukikuukausien käyttöä ei rajoiteta niiden noston enimmäisajalla.”

(4.3.2.)

Asumisen linjapaperiosiossa otetaan kantaa vuokra- ja omistusasumisen markkinoihin niiden houkuttelevuuden näkökulmasta. Olisi kuitenkin helpompaa vaikuttaa siihen, miten valtio kohtelee asuntomarkkinoita kuin yrittää vaikuttaa ihmisten mieltymyksiin. Esitämme kirjauksen ”Sekä vuokra‐ että omistusasuminen ovat yhtä houkuttelevia vaihtoehtoja ja ihmiset voivat valita asumismuodon omien mieltymystensä mukaan.” korvaamista kirjauksella:

”Vuokra- ja omistusasuminen ovat tasavertaisesti tuettuja asumismuotoja.”

(6.3.)

SYL:n tulisi ottaa voimakkaammin kantaa erityisesti opiskelijoiden asemaa työmarkkinoilla vaikeuttaviin niin sanottuihin nollasopimuksiin. Asiasta on käyty keskustelua tänä vuonna ja jos liittokokouksen enemmistö niin katsoo, tulisi sen johtaa kannanmuodostukseen. Esitämme osioon 6.3. Koulutus ja työmarkkinat seuraavaa uutta kirjausta:

”Nuorten työntekijöiden irtisanomissuoja ei ole muita heikompi. Opiskelijoita ja muita heikossa neuvotteluasemassa olevia ei syrjitä työsopimuksilla, joissa työntekijällä ei ole turvattu riittäviä minimitunteja työtä.”

3.    Aalto-yliopiston ylioppilaskunta lausuu Suomen ylioppilaskuntien liiton selvitystyöstä juristipalveluiden järjestämiseksi seuraavasti:

Kiitämme liittoa tehdystä selvitystyöstä ja sen perusteella asetumme kannattamaan vaihtoehtoa B, jotta liiton ja ylioppilaskuntien käyttöön saadaan lakimiespalvelut kestävällä tavalla, jossa myös lakimiehen osaaminen ylioppilaskuntien erityiskysymyksissä karttuu. Pidämme tätä avausta parhaana suuntana kehittää liiton toimiston työskentelyä toiminnan laajentuessa ja muuttuessa vuosi vuodelta ammattimaisemmaksi.

Espoossa 18.10.2013

Piia Kuosmanen                                                              Janne Koskenniemi
Puheenjohtaja                                                                 Pääsihteeri

Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan lausunto Tekniikan akateemisten TEKn koulutuspoliittisesta ohjelmasta

Aalto-yliopiston ylioppilaskunta kiittää mahdollisuudesta lausua TEKn koulutuspoliittisesta ohjelmasta Tekniikasta hyvinvointia. Allekirjoitamme TEKn strategian tavoitteet. Tämän lausunnon kommenteilla pyrimme parantamaan ohjelman mahdollisuuksia saavuttaa nämä tavoitteet tehdä suomalaisista tekniikan osaamisen kärkikansaa. Kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttaminen vaatii rohkeita linjauksia ja keskittymistä vaikuttaviin ja toteuttamiskelpoisiin tavoitteisiin.

Koulutusjärjestelmä on enemmän kuin osiensa summa

Aalto-yliopiston ylioppilaskunta on samaa mieltä siitä, että MOOCit tulee nähdä mahdollisuutena kehittää suomalaista yliopisto-opetusta. Ne eivät tule korvaamaan parhaiten toimivia opetusmuotoja, kuten pienryhmä-, laboratorio- ja caseopetusta, mutta niitä tulee kehittää korvaamaan huonoimmat, eli ennen kaikkea vanhanaikaiset, passiiviseen ylhäältä alas opettamiseen perustuvat massaluennot. Sen lisäksi niitä voidaan hyödyntää pääsykoejärjestelmän uudistamisessa esimerkiksi yhdistämällä MOOCin avulla tehtävä esikarsinta sitä seuraaviin motivaatiohaastatteluihin parhaiden opiskelijoiden löytämiseksi.

Olemme samaa mieltä myös siitä, että korkeasti koulutetut opettajat ovat suomalaisen koulutusjärjestelmän vahvuus, josta ei pidä luopua. Päinvastoin tulee pyrkiä laajentamaan koulutettujen opettajien käyttöä korkeakoulutukseen, kuten ohjelmassa myöhemmin ehdotetaan opettajan pedagogisten opintojen suorittamista edistämällä. Tämä vaatimus voitaisiin luontevasti yhdistää henkilökunnan urapolulla etenemiseen yliopistojen siirtyessä tenure track-urajärjestelmiin. Näin vältyttäisiin ristiriidalta, jossa tutkimusansiot käytännössä aina ohittavat opetusansiot rekrytoinneissa. On tärkeää rekrytoida paras tutkimusosaaminen yliopistojen käyttöön, mutta opetustehtäviä hoitavalta henkilökunnalta voidaan edellyttää opetusosaamista hänen siirtyessään määräaikaisista tehtävistä pysyvään työsuhteeseen.

Maailman parasta peruskoulua parantamassa

Jotta perus- ja toisen asteen opiskelijat tekisivät hyviä valintoja opiskelemiensa aineiden suhteen, olisi opinto-ohjauksen kehittämiseen kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota. Sen sijaan, että taistelemme eri oppiaineille kuuluvista tuntimääristä ja siitä, mitkä aineet ovat ylioppilaskirjoituksissa pakollisia, tulisi keskittyä opettamaan koululaisille, mitkä aineet heidän on syytä lukea, jos he haluavat olla jatko-opintokelpoisia tavoittelemilleen urille. Tämä tukisi erityisesti luma-aineiden opetusta, sillä ne ovat eräitä laajimmin jatko-opintokelpoisuuden tarjoavista aineista.

Aika ennen korkeakoulua – osaamisen syventämistä ja tulevaisuuden valintoja

Tässä luvussa esitetty oppivelvollisuusiän nosto 18 vuoteen aiheuttaisi enemmän ongelmia, kuin mitä se ratkaisisi. Olisi tärkeää saada nuoret suorittamaan toisen asteen tutkinto, mutta oppivelvollisuus määritelmällisesti tarkoittaa vain velvollisuutta hankkia peruskoulussa opetettavat tiedot. Tämän velvoitteen jatkaminen 18 vuoteen on vielä eri asia kuin varsinaisen vaatimustason nosto esimerkiksi sisältämään myös toisen asteen ensimmäisen vuoden tietotaso. Laki ei myöskään nykyisellään velvoita saavuttamaan näitä tietoja minkään tietyn järjestelmän piirissä. Oppivelvollisuuden nosto tulisi suunnitella yhteistyössä toisen asteen opiskelijoita edustavien opiskelijajärjestöjen kanssa, jotta siinä ei päädytä ongelmallisiin ratkaisuihin. Tällaisia on esimerkiksi velvoite hankkia koulukirjat vielä toisella asteella opiskeleville. Mikäli vapailta markkinoilta siirrytään kuntien velvollisuuteen ostaa kirjat mihin hintaan hyvänsä, kunnille kasautuu taas uusi maksuvelvoite ja kustantajat voivat hinnoitella kirjat millaisiksi hyvänsä, kun ostaja ei ole opiskelija tai tämän perhe vaan kunta, jolla on näennäisen loppumaton kassa ja pakko ostaa kirjat joka vuosi uusina. Tämä järjestelmä tulisi loppukädessä valtiolle kalliimaksi ja hyödyt keräisivät kustantajat eivätkä opiskelijat.

Maailmanennätyksiä ja Suomen ennätyksiä – laaja korkeakoulujärjestelmä tarjoaa vaihtoehtoja

Duaalimallin osalta on syytä jatkaa järkevien ja vapaaehtoisuuteen perustuvien yhteistyötapojen kehittämistä. Yhteen pakottamisen sijaan olisi hyvä tukea ratkaisuja, jotka voivat olla eri puolilla Suomea erilaisia. Toisaalla ne voivat olla tilojen järkevää yhteiskäyttöä, toisaalla AMK-, kandi- ja maisterikoulutuksen aloituspaikkojen mitoittamista siten, että kokonaisuudesta saadaan järkevät jatkokoulutusmahdollisuudet niin kandeille kuin AMK-opiskelijoillekin.

Aalto-yliopiston osalta sovitun lisärahoituksen tason säilyminen on ensiarvoisen tärkeää, mikäli yliopiston odotetaan vastaavan niihin haasteisiin, jotka sille on asetettu. Nyt valtionrahoituksen nakertuessa ennen aikojaan myös tavoitetasoa on laskettava. Tämä aiheuttaa erityisen paljon haasteita pitkän aikavälin kehittämiselle. Suunnitelmat yliopiston kehittämiseksi vuoteen 2020 mennessä on jo tehty ja sillä ajatuksella, että niiden toteuttamiseen löytyy tarvittavat varat.

Olemme TEKn kanssa samaa mieltä paitsi Aalto-yliopiston, myös yleisesti koko rahoitusmallin kehittämisestä. Nyt käytössä olevat laadun mittarit eivät mittaa opetuksen laatua, vaan volyymia ja nopeutta. Laadullisen työllistymisen mukaan saaminen sekä nykyisten mittareiden kehittäminen kvalitatiiviseen mittaamiseen ovat rahoitusmallin tärkeimmät kehityskohteet. Ohjelmassa tulisi mainita erikseen myös mukaan suunnitellun kandipalautteen käyttöönotto sitä koskevien suunnitelmien mukaisesti. Tällöin se olisi 3 % kokonaisrahoituksesta ja otettaisiin opintopistekertymää mittaavasta mittarista. Mikäli näin ei tehdä, on vaarana 55 opintopisteen mittarin ylikorostuminen rahoituksessa, joka johtaa tämän mittarin keinotekoiseen maksimointiin yliopistoissa, ei aitoon laadun parantamiseen, joka näkyisi kaikilla opetuksen mittareilla opintopistekertymistä läpäisyasteeseen.

Ylioppilaskunnan linjojen ja kokemusten lukukausimaksukokeilusta perusteella kannatamme maksutonta koulutusta kaikille tutkintoon johtavassa koulutuksessa oleville yliopisto-opiskelijoille kansallisuudesta riippumatta. Kannatamme siis ensimmäistä vaihtoehtoa ”Nykyinen malli ennen lukukausimaksukokeilua” liitteenä olevista maksullisuuden malleista. Tämän lausunnon liitteenä on esitys Aalto-yliopiston kokemuksista lukukausimaksukokeilusta. Maksuja suomalaisille opiskelijoille pitäisimme valtavana taka-askeleena suomalaiselle korkeakoulujärjestelmälle, jonka maksuttomuuden vahvuudet keräävät kansainvälistä huomiota nyt enemmän kuin koskaan lukukausimaksujärjestelmien ajautuessa rahoituskriisiin jopa maailman parhaissa yliopistoissa Yhdysvalloissa ja muuallakin.

Opiskelun edellytykset

Olemme samaa mieltä opintotuen kehittämisestä erityisesti huomioiden se tosiseikka, että lähes puolet yliopisto-opiskelijoista opiskelee käytännössä osa-aikaisesti ja työskentelee osa-aikaisesti. Osa-aikaisen opiskelun mahdollistaminen ja tunnustaminen on tärkeää paitsi opiskelujen yhteydessä työskentelevien kannalta, myös osittain työkykyisten opiskelijoiden kannalta. Ehdotamme, että ohjelmassa huomioitaisiin myös tämä ryhmä ja heidän opintojensa rahoittamisen mahdollistaminen. Yhteiskunta ja yksilö menettävät valtavasti, jos ihmiset eivät voi opiskella kykyjensä ja voimiensa mukaan, vaan heidät lasketaan vain joko täysin työkykyisiksi tai jos he eivät täyteen työpanokseen kykene, täysin työkyvyttömiksi.

Toinen kehityskohde, jota kannatamme suuresti, on ensimmäisen vuoden opiskelijoiden vastaanoton kehittäminen. Erityisesti opettajatutor-järjestelmän vakiinnuttaminen ja yhteistyö opiskelijatutoreiden kanssa tarjoaa mahdollisuudet aivan uudenlaiseen opiskelijayhteisöön kiinnittämiseen, jossa huomioidaan sekä yhteisöllisyys että akateemisten taitojen omaksuminen. Kannatamme lämpimästi myös mentorointijärjestelmän kehittämistä tavoitteena mentorin saaminen jokaiselle opiskelijalle.

Tekniikan yliopistot

Tekniikan alan yhteistyön kehittämisessä näemme kaksi selkeää tavoitetta. Ensinnäkin, tekniikan alan yliopistojen yhteistyön on viipymättä saatava aikaan konkreettisia tuloksia, ennen kuin OKM siirtyy vapaaehtoisesta kehittämisestä kannattamaan pakkoa. Tekniikan alalla on koulutusohjelmia, jotka löytyvät lähes jokaisesta tekniikan yliopistosta. Yhteistyöverkoston tulisi kyetä sopimaan muutaman näistä koulutusohjelmista keskittämisestä nykyistä harvempiin yliopistoihin. Kokonaisten yliopistojen lakkauttamisille tai yhdistämisille ei ole tarvetta.

Toinen tavoite olisi ottaa opiskelijat ja ylioppilaskunnat nykyistä paremmin mukaan tekniikan alan yhteistyöverkostoihin. Nyt opiskelijat ovat mukana käytännössä vain DIA-valintayhteistyössä, mutteivat keskusteluissa korkeakouluverkon kehittämisestä tai profiloinnista.

Tekniikan tutkimus‐ ja tohtorikoulutus

Tohtorikoulutuksessa tulee varmistaa, ettei tohtorikoulutettavien ja nuorten post doc-tutkijoiden työsuhteista muodostu sellaisia, että heille kasautuvat yksiköiden ne tehtävät, joita muut eivät halua tehdä. Urajärjestelmältä tulee siis vaatia tasapuolisuutta eri vaiheessa uraansa olevien yliopiston tutkijoiden ja opettajien kesken nimekkeestä riippumatta. Kun kaikki tutkivat ja kaikki opettavat, niin tutkimuksen kuin opetuksenkin laatu paranee.

Kuten yllä totesimme, tenure track –järjestelmiltä tulisi vaatia kuvausta siitä, miten opetusansiot vaikuttavat urajärjestelmässä etenemiseen, jottei tutkimusansioista tule ainoita urakehitystä edistäviä ansioita opetuksen, hallintotehtävien ja kehittämisen jäädessä lapsipuolen asemaan.

Osaamisen kehittäminen ja täydennyskoulutus

Esitetty koulutusvaltuutetun perustaminen työpaikoille on mielenkiintoinen avaus. Mikäli tehtävälle löytyy innokkaita täyttäjiä, voi se olla erittäin hyödyllinen. Olisi syytä pohtia kuitenkin tehtävän yhdistämistä olemassa oleviin luottamustoimiin. Kannatamme kuitenkin esitetyn mallin kokeilua ja muuttamista, jos se ei osoittaudu parhaaksi tavaksi tukea tätä erittäin tärkeää tavoitetta pitää työntekijöiden osaamistaso korkealla.

Emme kannata täydennyskoulutuksen painoarvon kasvattamista yliopistojen rahoitusmallissa. Sen sijaan kannatamme siinä käytettävien mittarien kehittämistä vastaamaan paremmin aitoa osaamisen päivittämistarvetta. Avoimen yliopiston käyttämistä pääsykokeet kiertävänä valintaväylänä tutkintokoulutukseen ei ole syytä palkita, vaan rahoitusmallin mittarien täydennyskoulutuksessa tulisi keskittyä aitoon osaamisen kehittämiseen perustutkintokoulutuksen jälkeen.

Otaniemessä, tekniikan kehdossa 25.10.2013

Piia Kuosmanen                                                              Janne Koskenniemi
Puheenjohtaja                                                                 Pääsihteeri