Opetus- ja kulttuuriministeriö on pyytänyt lausuntoa yliopisto- ja ammattikorkeakoululakien muuttamisesta. Ehdotetuissa lakimuutoksissa käsitellään pääasiassa opiskelijavalintojen uudistamista ja opiskelijoiden poissaolo-oikeuden tiukentamista. Aalto-yliopisto ja Aalto-yliopiston ylioppilaskunta ovat antaneet esityksistä alla olevan lausunnon.
1 Yleistä
Opetus- ja kulttuuriministeriö on pyytänyt lausuntoja kahteen luonnokseen yliopistolain ja ammattikorkeakoululain muuttamiseksi. Toinen luonnos käsittelee mm. kiintiöiden käyttöä opiskelijavalintauudistuksen toisessa vaiheessa, siirtoopiskelua sekä yhteis- ja kaksoistutkintoja. Lisäksi esitetään otettavaksi käyttöön hakijamaksu ulkomaisen tutkinnon perusteella hakeville. Toisessa luonnoksessa esitetään muutoksia opiskelijan oikeuteen ilmoittautua poissaolevaksi.
Aalto-yliopisto pyrkii saamaan opiskelijavalinnassa kuhunkin hakukohteeseen soveltuvimmat ja motivoituneimmat opiskelijat. Kiintiöiden käyttöönotto ensimmäistä opiskelupaikkaa hakeville luo tähän lisähaasteita. Yliopistot ovat kykeneviä päättämään kiintiöiden soveltamisesta itse. Valtioneuvoston viimekätinen asetuksenanto-oikeus asiassa tulisi poistaa.
Hakijamaksujen käyttöönottoon liittyy monia ratkaistavia asioita, joita ministeriön ja opetushallituksen tulisi huolella käsitellä yhteistyössä korkeakoulujen kanssa. Maksun suuruuden vaikutukset hyvien hakijoiden määrään tulee pohtia tarkasti.
Opiskelijavalintauudistuksen toinen vaihe ja hakijamaksujen käytännön toteutus korostavat jälleen sen tärkeyttä, että hakijat ovat tietoisia omista oikeuksistaan ja koulutuksen tosiasiallisista sisällöistä jo hakuvaiheessa. Ministeriön ja opetushallituksen on hyvä tiedostaa tämä ja kantaa tiedottamisesta omalta osaltaan vastuu.
Opiskelijoiden poissaolo-oikeuksien yhdenmukaistaminen on sinänsä kannatettavaa, mutta poissaolo-oikeuden tiukentaminen tuskin tuo merkittävää hyötyä opiskeluaikojen lyhentämisessä.
Useat muutosehdotuksista lisäävät yliopiston hallintotyötä. Tämä pitää huomioida hyötyjä ja haittoja punnitessa. Etenkin poissaolo-oikeuden tiukentamisen kohdalla muutoksen haitat ylittävät sen hyödyt, ja siksi lausunnossa esitetään poissaolo-oikeuden säilyttämistä ennallaan kahdessa lukuvuodessa.
2 Yksityiskohtaiset kommentit lakiluonnoksiin
2.1 Opiskelijavalinnan kiintiöt (YOL 36 § 36 a § ja 36 b §)
Yliopiston tavoitteena on saada opiskelijavalinnan avulla koulutukseen soveltuviaja motivoituneita opiskelijoita, jotka tekevät tutkintonsa valmiiksi. Tämä palvelee myös yhteiskunnan etuja. Pakollisten kiintiöiden käyttäminen tekee tämän tavoitteen täyttämisen aiempaa vaikeammaksi.
Kiintiöt voivat vaikuttaa kaksitahoisesti opiskelijoihin: uusien opiskelijoiden kiintiössä valituksi tulevat ovat todennäköisesti entistäkin motivoituneimpia, kuten lakiehdotuksen perusteluissa mainitaan, mutta toisaalta jo korkeakoulutason opiskelukokemusta omaavat opiskelijat ovat oppineet opiskelutaitoja, jotka auttavat heitä etenemään opinnoissaan nopeammin ja olennaiseen keskittyen. Yliopistolle on oleellista houkutella hyviä hakijoita ja löytää heistä sopivimmat, ovat he sitten
uusia hakijoita tai jo opiskelukokemusta omaavia. Opiskelijavalinnassa haasteena on arvioida sekä hakijoiden sopivuutta että motivaatiota ja valita parhaat alalle soveltuvat opiskelijat, joilla on potentiaalia uuden oppimiseen ja itsensä kehittämiseen yhdessä muiden kanssa.
Kaikkein huonoiten kiintiöt sopivat pienten sisäänottomäärien hakukohteisiin. Tällaisia hakukohteita varten on tarkoituksenmukaista varata yliopistoille mahdollisuus harkintansa mukaan poiketa varaamisvaatimuksesta, kuten lakiehdotuksessa on tehty.
Lakiehdotuksen perustelut tarjoavat hyviä ohjenuoria aloituspaikkakiintiöiden koon määrittelylle, mutta on tarpeetonta ja lisäksi yliopistojen itsehallintoperiaatteen rajaamista, että valtioneuvostolle varattaisiin oikeus määritellä kiintiöiden suuruudet viime kädessä asetuksella. Tämän vuoksi maininta valtioneuvoston asetuksenanto-oikeudesta voidaan poistaa lakiesityksestä.
Kannatettavaa luonnoksessa on, että maisterivaiheessa ei tarvitse järjestää hakua vieraskielisiin ja kotimaisiin ohjelmiin toisistaan poikkeavalla aikataululla. Nykyisellään tämä kohta on ollut laissa epäselvästi ilmaistu.
2.2 Siirto-opiskelijat (YOL 36 a §, 41 § ja 43 §)
Siirto-opiskelijan käsitteen tuominen lakiin on hyvä uudistus, joka helpottaa siirtymäväylien luomista käytännössä. Se, että siirto-opiskelija menettää vanhan tutkinto-oikeutensa vasta vastaanottaessaan uuden paikan, ei esimerkiksi jo hakuvaiheessa, on hyvä asia. Siirto-opiskelijan jäljellä olevan opiskeluajan laskentatavan yhdenmukaistaminen on hyvä, sillä opiskeluoikeuden saaminen siirtoopiskeluväylän kautta voidaan huomioida mahdollista tutkinnon suorittamisen
jatkoaikaa myönnettäessä yliopistolain 42 §:n mukaisesti.
Esitetyssä uudessa 41 § 5 momentissa ei kuitenkaan ole lainkaan huomioitu sitä, miten sellaisten siirto-opiskelijoiden uuden opiskeluoikeuden kesto lasketaan, jotka ovat aloittaneet opintonsa ennen 2005 ja joilla ei siten ole päättyvässä opiskeluoikeudessaan rajattu tutkinnonsuorittamisaikaa. Tällaiset opiskelijat tuskin muodostavat keskeistä siirto-opiskelijoiden ryhmää, mutta lainvalmistelijan on hyvä olla tästä tietoinen.
2.3 Hakijamaksut (YOL 8 §)
Hakijamaksujen käyttöönotossa ei periaatteessa ole ongelmia. Hakijamaksun on hyvä olla kaavaillun mukaisesti hakija-, ei hakukohdekohtainen, ja tämän toteuttaminen edellyttää käytännössä keskitettyä järjestelmää, kuten ehdotuksen perusteluissa todetaan. Tällaiseksi sopii rakenteilla oleva Opetushallituksen Opintopolku. Maksujen käytännön toteutus vaatii kuitenkin vielä pohdintaa.
Ehdotettujen hakijamaksujen osalta isoimmat haasteet liittyvät hakijoiden neuvontaan, hakemuksen vireille tuloon ja prosessin aikataulutukseen. Hakijalle ja hakijaneuvontaa antaville tulee olla selkeää se, miten hakemuksen vireille tulo tässä kohtaa käsitetään: onko maksu jonkinlainen rekisteröitymismaksu, jolloin hakija pääsisi täyttämään hakemuksen vasta maksettuaan maksun vai pääseekö hakija täyttämään hakemuksen ensin, ja maksu maksetaan vasta tämän jälkeen? Voiko rekisteröityminen alkaa ennen hakuajan alkua? Kuka seuraa maksuliikennettä? Mitkä muut maksutavat kansainvälisen maksuliikenteen kannalta yksinkertaisimman luottokorttimaksun lisäksi ovat mahdollisia? Voiko maksujen odottelu hidastuttaa hakuprosessia? Voidaanko paikka peruuttaa hakijalta, joka ei ole maksanut maksua ajoissa? Hakijamaksun käyttöönotto tulee lisäämään kyselyiden määrää ja samalla tiedottamisen ja neuvonnan tarvetta. Toisen syklin valinnan (maisterivaihe) aikataulut ovat tiukkoja, ja siksi hakijamaksun käyttöönotto ja siihen liittyvän maksuliikenteen seuraaminen ei saa hidastaa prosessia. Toisen syklin valintojen lisäksi hakijamaksun käyttöönotolla olisi Aalto-yliopistossa vaikutusta erityisesti Mikkelissä järjestettävään englanninkieliseen ensimmäisen syklin International Business -kandidaattiohjelmaan.
Ministeriön ja opetushallituksen tulisi selvittää ja punnita hakijamaksun suuruuden halutut vaikutukset hakijamääriin ja hakemuksiin tarkasti. Kevein perustein lähetetyt hakemukset eivät Suomessa ole yhtä suuri ongelma kuin esimerkiksi naapurimaassa Ruotsissa aiemmin. Esimerkiksi 30–50 euron maksu riittäisi karsimaan tällaiset hakemukset, mutta ei toki välttämättä kattaisi kustannuksia. Puolestaan 100 euron hakijamaksu todennäköisesti vähentäisi hakijamääriä merkittävästi ja vaikuttaisi näin myös monien motivoituneiden ja hyvien hakijoiden mahdollisuuksiin hakea. On hyvä huomioida se, että hakijamaksu ei useinkaan ole ainoa ulkomaalaiselle hakijalle tuleva kustannus, vaan hakija voi joutua maksamaan myös kielitestit, GRE- ja GMAT-testit, mahdolliset pääsykoekustannukset ja oleskeluluvan hakemiseen liittyvät maksut.
2.4 Ulkomaalaisten korkeakoulujen perimät maksut yhteis- ja kaksoistutkinnoissa (YOL 8 §)
Ehdotettu säännös on hyvä ja tervetullut, ja selkiyttää nykytilannetta kahdenvälisissä ohjelmissa. Nykyinen sanamuoto jättää kuitenkin uudistuksen puoliväliin, sillä se ei suoraan ota kantaa yhteisohjelmiin, joita toteutetaan yliopistokonsortiossa. Osa Aalto-yliopiston yhteisohjelmista on yliopistokonsortion tuottamia, ei kahdenvälisiä. Näissä ohjelmissa – esimerkiksi EU-rahoitteisissa ohjelmissa rahoittajan vaatimuksesta, Erasmus Mundus, EIT – on pääsääntöisesti ohjelmamaksu, jonka konsortion koordinaattoriyliopisto kerää. Maksu on sama kaikille opiskelijoille, riippumatta siitä missä yliopistoissa opiskelija fyysisesti opiskelee. Näin ollen kyse ei tarkkaan ottaen ole yhteistyöstä, jossa ”[…] omasta osuudestaan ulkomaalainen korkeakoulu perii maksun” (lakimuutoksen nyt esitetty sanamuoto). Sanamuotoa tulisi muuttaa niin, että se vielä selkeämmin mahdollistaa suomalaisille korkeakouluille osallistuminen kansainvälisiin yliopistokonsortioiden toteuttamiin yhteisohjelmiin, joissa peritään ohjelmamaksua.
2.5 Opiskelijavalinnan oikaisumenettelyn yhtenäistäminen
Luonnoksessa on kannatettava ehdotus yhdenmukaistaa korkeakoulusektorin oikaisumenettelyä muuttamalla ammattikorkeakoulujen opiskelijavalinnan oikaisumääräajan alkamaan tulosten julkaisusta.
2.6 Poissaolo-oikeus (YOL 39 § ja 41 §)
Poissaolo-oikeutta koskeva lakiluonnoksen mukaan opiskelijoiden tulee ilmoittautua läsnä olevaksi ensimmäisenä lukuvuonna, jollei heillä ole laissa erikseen määriteltyä perustetta ilmoittautua poissaolevaksi. Tietyillä aloilla tämä sääntö on jo käytössä esimerkiksi siksi, että se on välttämätöntä opetuksen järjestämiseksi. Opiskelijoiden tasapuolinen kohtelu puoltaa menettelyn yhdenmukaistamista.
Luonnoksen mukaan opiskelijan oikeus ilmoittautua ylipäätään poissaolevaksi ilman laissa erikseen määriteltyä syytä esitetään vähennettäväksi kahdesta lukuvuodesta yhteen lukuvuoteen. Muutos loisi yhden uuden muista poikkeavan sääntelyn piirissä olevan opiskelijaryhmän, jonka oikeusturva on varmistettava, jolle on järjestettävä oma tiedotus, ja jonka opiskeluaika on teknisesti laskettava
eri tavalla. Tämän ja aiempaa useampien lisäaikahakemusten käsittely vuoksi yliopiston hallintotyö lisääntyy. Tämä suunta on ristikkäinen sen kanssa, että yliopisto pyrkii entistä paremmin keskittämään resurssejaan hallinnon sijasta ydintehtäviinsä. Opiskelijat eivät nykyisellään käytä poissaolo-oikeuksiaan erityisen laajamittaisesti ja suunnitelmallisesti, ja opiskelijavalintauudistuksen myötä poissaolo- oikeuden käyttö tullee joka tapauksessa vähenemään nykyisestä. Etenkin kokonaispoissaoloajan lyhentämisellä aiheutetaan haittaa harvoille ilman että vastineeksi saadaan hyötyä enemmistölle ja toivottua vaikutusta työurien pidentämiseen. Opiskelijan poissaolo-oikeuden osalta ehdotetun muutoksen haitat ylittävät sen hyödyt. Esitämme, että poissaolo-oikeus säilytetään ennallaan kahdessa lukuvuodessa.
Tällä hetkellä käytännöt siitä, miten eri korkeakoulut ohjaavat opiskelijoita käyttämään poissaolo-oikeuttaan esimerkiksi vaihto-opiskelun tai asevelvollisuuden aikana vaihtelevat. Siirto-opiskelun virallistuessa ja lisääntyessä saattaa opiskelijan kannalta muodostua todelliseksi oikeusturvaongelmaksi, jos esimerkiksi luovuttava korkeakoulu on ohjeistanut opiskelijaa, että asevelvollisuus huomioidaan aikanaan tarvittaessa myönnettävässä lisäajassa opiskeluoikeuteen ja vastaanottavan korkeakoulun käytäntönä on ohjeistaa opiskelijoita ilmoittautumaan poissaolevaksi
asevelvollisuuden suorittamisen ajaksi. Näitä käytäntöjä on syytä pyrkiä harmonisoimaan esimerkiksi lakiesityksen perustelutekstissä ohjaamalla.
Ilkka Niemelä
Provosti
Aalto-yliopisto
Lauri Lehtoruusu
Hallituksen puheenjohtaja
Aalto-yliopiston ylioppilaskunta
